REHURAISION YT:t LUONNOLLINEN TAPAHTUMA. 12.8.2011

Jotkut meistä muistavat ulkoasiainministeri Heikki Haaviston vastentahtoiset aplodit tilaisuudessa, jossa Suomi lopulta sai päätökseen neuvottelut Euroopan Unioniin liittymisestä ja sopimus allekirjoitettiin. Sitran palkkiovirkaan ja sieltä edelleen Nokian johtajaksi siirtynyt Esko Aho oli tuolloin Suomen tasavallan pääministerinä.

Saattaa olla MTK:n entisen puheenjohtajan, ministeri Heikki Haaviston ansiota, että Suomessa on tämänkin verran maataloutta kuin nyt on. Jos Ahon hallitus ei olisi vienyt Suomea Euroopan Unioniin, olisi hallitus voinut kaatua ja Suomeen olisi voinut syntyä nykyisenlainen hallituskoalitio, jota, kuten olemme saaneet nähdä, viedään Brysselin pääkonttorin käytävillä kuin pässiä narussa.

Jo vuonna 1994 oli ennustettavissa, että Suomen maatalous ei tule kestämään globaalin markkinan kilpailua, jos sen asemaa ei turvata tuilla. Oli myös ennustettavissa, että maatalouden tulovirtojen ehtyessä maatalousvaltaiset kunnat joutuvat rahavaikeuksiin ja kuntia joudutaan liittämään yhteen.

Täällä Varsinais-Suomessa monelle ensimmäiseksi mieleen tuleva elintarviketeollisuusyritys on Raisio Oyj. Yritys, jossa MTK r.y (viljelijöiden etujärjestö) käyttää suurinta äänivaltaa, on ottanut tavoitteekseen kasvaa Euroopan johtavaksi terveellisten ja ekologisten välipalojen tarjoajaksi. Kannattavuuteen pyritään löytämällä globaalilta markkinalta edulliset raaka-aineet.

Niin. Vuoden 2010 Raisio Oyj:n vuosikertomuksessa mainitaan viime vuoden olleen käännekohta. Uutinen yhtymään kuuluvan Rehuraision yt-neuvotteluista lienee kuitenkin luonnollinen tapahtuma ja seuraus Suomen maatalouden saattohoitopaketista, josta sovittiin vuonna 1994.

KREIKAN PELASTUSPAKETTI - APUVA! 24.7.2011

Kreikan tukipaketti voidaan kuvata symboliikalla seuraavaksi: Talossa on häät ja juhlahuoneisto on täynnä väkeä. Talon ainoa WC on yläkerrassa juhlahuoneen yläpuolella, mutta viemäri on rikkoutunut rakenteissa, eikä sitä ehditty korjata. Talon väki tekee ulkovessan ja kiinnittää juhlien ajaksi yläkerran vessaan lapun. Ei saa käyttää Juhlien tuoksinassa lappu putoaa ja pytty alkaa täyttyä. Hädissään isäntäväki oli älynnyt kiertää pytyn vesihanan kiinni. Lopulta kuitenkin tapahtuu väistämätön, Sahti on sekoittanut erään juhlijan vatsan ja nokkelana miehenä hän hoksaa avata vesihanan...

Kreikan tukeminen on nykyisen vastuuttoman liikepankkivetoisen rahoitusjärjestelmän tukemista ja sinänsä järjetöntä. Valtioiden, kuten Espanja, Italia, Irlanti, Portugali ja Kreikka eläminen yli varojensa on sietämätöntä. Koska Euroopan valtioilla velkapotit ovat tuhansia miljardeja (Kreikka vain 240 Mrd), pelätään Kreikasta tulevan uuden maailmanlaajuisen pankkikriisin laukaisunarun.

Ongelmana on akuutisti tietenkin alijäämäiset valiontaloudet, mutta tilanne on seurausta myös valvomattomien rahoitusmekanismien aikaansaannoksista. Ei voi olla äärimmäistä rikkautta, jos ei ole äärimmäistä köyhyyttä. Rahan luominen velalla ja jatkuvan kasvun pakko tuovat turbulenssia, josta nyt olemme saaneet esimerkin. Ja meidän hyväosaisten pelko etujemme menettämisestä on niin suuri, että ummistamme silmämme ja annamme poliitikkojemme rikkoa lakeja ja sopimuksia vastaan.

Kreikan kriisin tulisi antaa laueta ja siitä syntyvä Saksan, Englannin ja Ranskan pankkikriisit tulisi hoitaa kansallisesti. Ehkä tämän jälkeen syntyisi aito halu ryhtyä kehittelemään pysyvän rahan instrumenttia ja vakaampaa rahoitusjärjestelmää. Se, että Eu-jäsenvaltioiden veonmaksajat laitetaan maksamaan liikepankkien riskit tulisi tehdä kaikessa lainsäädännössä mahdottomaksi.

EVM:n perustaminen on ratkaisu, jolla puututaan seurauksiin, mutta ei syihin. Kun raaka-aineiden ja ruoan pörssikeinottelun ja valvonnan ulkopuolella olevien johdannaismarkkinoiden avulla rahamaailma on irtautunut perusteellisesti reaalitaloudesta ja taloudellinen valta on ylikansallisilla yksityisilla finanssijäteillä, palvelee EVM pitkällä aikavälillä vain niiden etua. Valta ja pelimerkit keskittyvät lopulta vain harvoille.

EVM:ia ei saisi perustaa esitetyin säännöin ja se pitäisi perustaa enintään määräajaksi. Samalla jollain aikavälillä johdannaismarkkinoiden sääntelyä pitää ryhtyä kiristämään ja kasvattamaan pankkien omavaraisuusvaatimusta Tämä tarkoittaa deflaatiota, mutta se ei voi olla niin vaarallista, jos samalla puututaan joihinkiin pahimpiin hintakupliin esim rajoittamalla perusalkutuotteiden pörssikeinottelua.

Rapakon takanakin aiheemme kiinnostaa - noin niinkuin opetusmateriaalina:
http://learning.blogs.nytimes.com/2010/05/04/its-all-greek-to-me-understanding-the-debt-crisis-in-europe/

TURUSTAKO LÄHI- JA KAUSIRUOAN KOTI? 7.7.2011

Sitrassa lähiruoan liiketoimintakonsepteja kehittävä Jyri Arponen ihmettelee Turun Sanomien sivuilla 3.7.2011 miksei Turku voisi olla lähi- ja kausiruoan koti. Arponen ottaa kantaa myös siihen, että kouluruoan tekeminen keskitetyissä jättikeittiöissä on kaamea ja lapsiltamme ihanan ruokakulttuurin nautinnot riistävä päätös.

Arponen, entinen mainosmies, joutuu virkatointa hoitaessaan varmasti ihmettelemään monia muitakin käsittämättömiä "kukaan ei huomaa" asioita.

Suomessa on täysin toimiva logistinen ruuan "pellolta pöytään" ketju. Sisällön muokkaavat S-Ryhmän ja Keskon valikomapäälliköt ja he myös massiivisine taustaorganisaatioineen loppujalostavat Euroopan edullisimmasta alkutuotteesta Euroopan kolmanneksi kalleinta ruokaa.

Jotta lähialkutuottajan taival ei olisi liian auvoinen, on Suomen yksityisen ruokakysynnän tyydyttävien kahden kauppaketjun lisäksi luotu kunnalisia hankintakartelleja. Esim Turku tarjoaa masiivisen organisaationsa avulla hankintapalveluja yhteistyösopimuskunnilleen, jotka ovat Kaarina, Lieto,Loimaa, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Paimio, Raisio, Rusko, Sauvo ja Taivassalo. Varsinais-suomalainen hankintakartelli ei varmasti sinänsä vastusta kausi- tai lähiruokaa, kunhan sitä on saatavissa riittävän monta miljoonaa kiloa ympäri vuoden.

Vielä 70-luvulla Turussakin syötiin maukasta ja terveellistä ympäristökunnissa tuotettua meno-paluukuljetuksin kyyditettyä lähiruokaa. Nyt Arposen ideat kuullostavat hyviltä, muta ehkä hieman idealistisilta ja ohuilta. Sitran 200.000 euron sijoitus lähiruokakampanjaan on kahvirahaa.

Turun kauppatorilla ja kauppahallissa toisiaan tapaavat elämäntapayrittäjät ja elämäntapaeläkeläiset ovat varmasti tyytyväisiä nykymenoon. Turun sopivuudesta lähi- ja kausiruuan kehdoksi heillä on epäilynsä. Arkipäivän kuluttajien valtavirta kun kuitenkin on suuntautumassa verkkareissaan Lidlin tuulikaapin pullonpalautusautomaatille.

JARRUA HALPAHALLEILLE 22.5.2011

Turun hallinto-oikeuden virkamiehet näyttävät olleen ajan hermolla, kun kumosivat Naantalin kaupunginjohdon ja valtuuston ajaman kaavapäätöksen vähittäiskaupan suuryksikön sijoittamisesta Luolalan teollisuusalueelle. Päätös on luonnollinen jatkumo Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n toimintaan kohdistuvalle kontrollille ja ikävä osoitus siitä, että kaupungin koko poliittinen koneisto on ollut ohjailtavissa.

Naantalin kaupunginvaltuuston päätös puoltaa hanketta on ollut myös ristiriidassa vuosia jatkuneen Naantalin keskustan kehittämishankkeen kanssa. Tosin, kun edellinen Naantalin kaupunginlakimies toimiessaan Turun Seudun Osuuskaupan hallintoneuvoston puheenjohtajana junaili TOK:n peltomarketin Naantalin näkyvimmälle paikalle tulotien varteen, olisi luonnollista, että kehätielle rakennettavilla halpahalleilla lyötäisiin lopullinen kuolinisku ydinkeskustan liikepaikoille.

Turun Sanomien kirjoituksessa 21.5. todetaan, että Tokmannin tavaratalo olisi toteutuessaan työllistänyt 30 henkilöä. Tämä toteamus tarkoittanee kahta kokoaikaista myymälänhoitajaa, kahta kokoaikaista varastomiestä ja 26 osa-aikaista alle 900 euron kuukausipalkalla työllistyvää puotipuksua, joille työn teon ohella myös sosiaalinen tuki olisi ollut tarpeen.

Suomi on pieni maa. Peltisten peltomarket-hankkeiden Suomi. Kunnanisät yksi toisensa jälkeen kuulevat seireenien kutsun ja unohtavat oman kuntansa veronmaksajat ja paikallisyrittäjät. Silmät sumussa halutaan rakentaa jakelukanavat halpatuontimaiden silpulle. Valtamediat nostavat sankarit jalustalle kritiikittä ja toivovat lisää mainos-euroja.

Toivottavasti tuleva hallitus jatkaa asuntoministeri Jan Vapaavuoren aloittamaa valtiomies-tason linjaa ja kykenee tekemään kuntia ja kaupunkeja velvoittavia ohjeita, jotta yhteiskuntamme välttyisi maankäytön ja rakentamisen virheratkaisuilta.

PELISÄÄNNÖT SELVIKSI 30.7.2010

Kun muutama vuosi sitten Turun Osuuskaupan johdolla Naantalissa päätettiin, että kaupungin  sisääntuloväylää koristamaan tarvitaan peltomarketin puolikas - tuollainen Alastaron aukeille paremmin sopiva - päätettiin samalla, että Naantalin kaupungissa ei liiemmin tarvitse välittää viihtyvyydestä, esteettisestä arkkitehtuurista tai keskikaupungin kehityksestä.  Asian tarkempi tutkiskelu aikanaan toi ilmi, että asialla on kaupungin ylimmän johdon, kaupungin lakiosaston ja poliittisen johdon siunaus.

On ehkä turha kuvitella, että juuri uutisoitu Suomen pienyrittäjät ry:n  ilmianto Euroopan korruptionvastaiselle toimielimelle Crecolle Suomen rakenteellisesta korruptiosta Suomen kunnallishallinnossa saisi aikaan olankohautusta merkillisempää naantalilaisten päättäjien parissa.

On yllättävää, että se mielihyvän tunne, jonka kutsu luottamustehtävään saa, voittaa aina sen hiljaa taustalla riutuvan kotikasvatuksen jäljiltä joten kuten hengissä pysyttelevän omantunnon äänen. No – sitähän voi palkita avaamalla oven vanhukselle tai luovuttamalla paikkansa kaupan kassajonossa.

Valtakunnan terävimpään poliittiseen eliittiin kuuluva vaikuttaja Timo Kalli aloitti uuden avoimmuuden aikakauden Suomen poliittisessa historiassa. Sittemmin omantunnon ääntä ovat kuulleet monet valtakunnan vaikuttajat – tosin median ystävällismielisellä myötävaikutuksella. On kuultu tunnustuksia, nähty ehdokkuudesta luopumisia, avioeroja, kurjuutta ja kärsimystäkin.

Omantunnon äänen kuuntelu sopisi myös paikallishallintoon. Kunnan työtehtävien, kunnan luottamustehtävien, aluekehitysorganisaatioiden ja osuustoiminnallisten yritysten luottamustehtävien hoito voitaisiin erottaa toisistaan hieman laajemmille harteille.

Eu-parlamentin täysistunto päätti kesäkuussa, että jopa yksityisyrittäjät (autoilijat) on syytä ottaa työaikarajoituksen piiriin. Eikö olisi oikein ja kohtuullista, että esim vaativaa kunnan työtehtävää hoitavalla viranhaltijalla olisi oikeus omaan vapaa-aikaan iltasella sen sijaan, että joutuu hoitamaan viittä vaativaa luottamustehtävää.

PATTERIT TULEVAT TAKAISIN 26.9.2008

Viimeisen kolmen vuoden aikana omakotiasuja on voinut hakea tukea energiaa säästäville laiteinvestoinneille. Hakuaika on ollut lyhyt ja rahaa on ollut tarjolla vähänlaisesti. Budjettiesitys vuodelle 2009 muuttaa monia asioita.

Merkittävin muutos aikaisempaan on kotitalousvähennyksen kasvaminen 1.150 eurosta / puoliso 3.000 euroon. Korotetun kotitalousvähennyksen myötä kodeissa voidaan toteuttaa entistä monipuolisemmin energian säästöön ja asumismukavuuden kasvamiseen tähtääviä investointeja.

Yksi tärkeimmistä energiansäästöön vaikuttavista korjaustavoista tulee kohdistumaan suorasähkölämmitteisiin taloihin. Korotettu kotitalousvähennys mahdollistaa entistä laajemman lämpöremontin ja tukee merkittävästi mm sähköpattereiden vaihtamista vesikiertoisiin pattereihin. Vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä mahdollistaa erityyppiset lämmityskustannuksia alentavat investoinnit kaukolämmöstä maalämpöpumppuihin.

Valtiontalouden kannalta korotettu kotitalousvähennys merkitsee arviolta n. 70 milj euron kustannusta. Tulopuolella tullee kuitenkin olemaan kuitittoman korjaustyön väheneminen ja palvelusektorin liiketoiminnan kasvu. Kun kuluttajia vielä neuvonnallisesti ohjataan suuntaamaan korjaustyöt energian säästöön tähtääviin toimenpiteisiin, on suurin nettohyötyjä ympäristö.

TURUSSA OSATAAN PUHDISTAA VETTÄ Mielipidekirjoitus 9.3.2007

Turun Sanomien 8.3. jutun mukaan Turun Seudun Vesi Oy:n toimitusjohtaja Jyrki Valtonen iloitsi, kun Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi Virttaan tekopohjavesilaitoksen rakentamista jarruttaneet valitukset. Jyrki Valtonen näkee asiat oman työnsä kannalta valoisana, mutta hän ei luultavasti itsekään tiedä, miten perustavaa laatua olevasta ilosta on kysymys.

Turun vesilaitos toimii tällä hetkellä esimerkillisesti. Aurajoen ja Paimionjoen raakavesilähteestä syntyy hyvää tuotetta. Laskuttamatonta vettä soljuu eri kohteisiin n. viidennes tuotannosta, mutta veden laatu on hyvä. Turun vesijohtoverkoston korjausta tehdään vuosittain niin paljon kuin talous sallii.

Virttaanharjun tekopohjavesilaitokseen on haettu kokemuksia myös muualta. Kotkan ja Kouvolan tekopohjavesilaitos Utissa on toiminut vuodesta 1992. Vuonna 2006 otettiin käyttöön lisäinvestointina Kuivalan esikäsittelylaitos. Perusteena investointiin oli pitkän aikavälin kehitys. Tekopohjaveden happipitoisuus alkoi laskea haitallisen alas. Myös orgaaninen aines lisääntyi. Ts: Hiekkasuodatin alkoi tulla vaihtoikään. Tämä siitäkin huolimatta, että raakavesi utissa on lähtöpisteesskin erittäin puhdasta.

Turun Seudun Vesi Oy:llä on edessä sama tulevaisuus. Virttaanharjun luonnon ja puhtaan pohjaveden kustannuksella tehtävä kokeilu tullee aiheuttamaan massiivisen lisäinvestointitarpeen Huittisiin. Tästä investoinnista ei juuri nyt haluta keskustella, kun kustannustaso on jo muutenkin karkaamassa haarukassa 100-200 milj eur. Kemiralla taidetaan silti nähdä tulevaisuus valoisana.

Ongelmia tulee aiheuttamaan Kokemäenjoen veden elohopeapitoisuuden mittaus. Teknisistä syistä raakavettä harjulle kuljettavaan putkeen ei saada anturia, vaan kokeet on tehtävä laboratoriossa. Onneksi mittaustulokset saadaan kulkemaan nopeasti sähköpostissa, jotta pumppaus voidaan pysäyttää siksi ajaksi, kun Keikyän klooritehtaalta kotoisin olevat elohopeat virtaavat putken suun ohi yli sallitun vahvuuden.

Varsinaissuomalaiselle elintarviketeollisuudelle tekopohjavesilaitos voi tulla kalliiksi. Keski-Euroopassa juomavedelle asetetut elohopeapitoisuusrajat ovat huomattavasti alhaisempia kuin meillä. Asiakkaiden menettämisen pelossa Marli, Raision Yhtymä, Jalostaja ja muut alueen elintarvikevalmistajat tullevat hankkimaan veden muualta kuin Turun Seudun Vesi Oy:ltä.

Hetkinen. Turussahan on tällä hetkellä toimiva vesilaitos. Sen tuotteesta maksetaan jopa 2 euroa lasillisesta ravintoloiden tiskillä. Mitähän esim 50 milj euroa nykyiseen toimintamalliin panostettuna saisi aikaan?

Lukijakirje 23.12.2006

Lempääläinen vaikuttaja toimittaja Juha Kuisma todistaa väkevästi Lempäälän Ideaparkin puolesta Maaseudun Tulevaisuuden 22.12. numerossa kolumnissa "Suomen olohuone"

Miksi ei todistaisi. Massiivinen ja vetovoimainen kauppakeskuskohde mullistaa Lempäälän talouselämää ja lisää työpaikkoja ja mahdollisuuksia.

Epäilen kyllä, että alykkäänä ja laajasti asioihin perehtyneenä henkilönä toimittaja olisi saattanut vastustaa vastaavan kokoista kohdetta esimerkiksi Jyväskylään, mutta Lempäälässä Ideapark varmasti tuntuu hyvältä.

No, siellä missä on hunajaa, tulee mehiläisiäkin. Elinvoimaisella liike-elämän keskuksella on taipumus synnyttää ympärilleen muutakin toimeliaisuutta. Aikansa ajeltuaan ihmiset alkavat kysellä, eikö täällä ole lähellä kiinnostavia asuntoalueita?

Syvä megatrendi lienee silti kohti vähenevää hömppäkulutusta. Vaikka Kuisma nauttiikin lasten ajeluttamisesta auton takapenkillä saattaa nuoret aikuiset oikeasti kaivata palveluverkostoonsa kierrättäviä kirpputorejakin. Kertakäyttömuoti ylläpitää jo nyt yllä alan merkittävää liiketoimintaa.

Täällä Raisiossa Myllyn kauppakeskusalue, joka kovassa kisassa kohta jäänee lähikaupan kategoriaan, on muutaman vuoden toimittuaan mielenkiintoinen havaintojen kohde. Kilpailu muuttaa ympäröivän alueen elinkeinorakennetta. Esim saksalainen liikeketju jakaa tanskalaisia joulukuusia markkinointikeinonaan - kotimainen kuusi katoaa. Perinteisten torituotteiden kuten vihannesten ja varhaisperunan tuotanto tyrehtyy. Raision keskustan alueella on tuhansia neliöitä käyttämätöntä liiketilaa.

Myllyn alue kasvaa vielä, mutta jo nyt alue on liikenteellisesti luotaan työntävä. Kauppaan on taas se kahden kilometrin kävelymatka. SiWa ja Ärskä iskevät vahvasti tähän saumaan tarjoamalla lähipalvelua polvikulumille. Alueen pääveturina toimiva S-ryhmä koettaakin huolehtia autoilevien asiakkaiden riittävyydestä vahvistamalla huoltamoverkostoaan. Vuonna 2010 voidaan Auran tai Halikon ABC-asemalla jo jakaa bensakuittina alennuskuponkia Myllyn Prismaan.

Kuisma haluaa veistää Toivo Sukarin kasvot sankaripalvonnan toteemiinsa korkeimmalle. Maratoonia harrastava itse tekevä yrittäjä onkin jotenkin kansanomaisempi ja läheisempi sankariksi kuin lasikaapeissa istuvat valkokaulusjohtajat. Vuoden Lempoksi varsin kelvollinen.

Laajemmassa tarkastelussa voisimme silti tutkia, kenen juoksupoikia kauppakeskushuumassamme oikeastaan olemme. Investointipankki Goldman Sachs palkitsi hallituksensa puheenjohtajan 40.000.000 (40 miljoonaa) euron joulubonuksella. Emme kai me sentään tietämättämme vaurastuttaisi omalla toiminnallamme esim amerikkalaista investointipankkia. Pois se meistä.

Lisää yrittäjiä

Sunnuntain (13.8.2006) lehdessä kirjoitettiin uusista keinoista yrittäjäkasvatuksessa. Espoolainen päiväkoti kasvattaa lasten toiminta-aktiivisuutta dialogipedagogiikan keinoin.

Nykyiseen ja varsinkin ennustettavaan yrittäjien vähyyteen on varmasti monia syitä.

Yksi syy on yhteiskunnan nopea muutos. Agraariyhteiskunnan muuttuminen tieto- ja palveluyhteiskunnaksi on vienyt lapsilta mahdollisuuden nähdä aikuisia töissä, harjoitella käden taitoja ja nähdä monipuolisesti elämää sekä kokea maalaiskyläelämän virikkeellistä yhteisöllisyyttä.

Perusopetuksesta on tullut liian tasapäistävä. Opetustyöhön hakeutuvat ja opettajakulutukseen pääsevät vain aikansa mallioppilaat, tottelevaiset ja hyvätapaiset. Jotka sitten parhaan kykynsä mukaan toteuttavat opetussuunnitelmia ja antavat nuorillemme neuvoja. Kun luokkaan tulee parikin opettajaa energisempää ja luovempaa yksilöä, tarvitaankin sitten jo erityisopettajia.

Luovien aineiden ja liikunnan väheneminen näkyy koululaisissa. Kapea-alainen lahjakkuus jää usein koulussa huomaamatta. Erilaisuus ja erikoisuus voi johtaa syrjäytymiseen.

Hyvinvointiyhteiskunnan alkuperäinen tarkoitus on unohtunut. Yhteiskuntaan on syntynyt uusselviytyjien joukko, joka optimoi tuet ja minimoi työnteon. Yrittäjyys nähdään kammottavana peikkona.

On hyvä, että maan hallitus on ottanut ohjelmaansa yrittäjyyden kannustamisen. Myönteinen kannustava informaatio yrittäjyydestä kaipaa laaja-alaista yhteistyötä päättäjien, oppilaitosten ja yritysten välillä.

Nyt koulujen alkaessa yrittäjäkoulutuksesta kiinnostuvien opettajien kannattaisi ilmoittautua esim Nuori Yrittäjyys -organisaation kurssille. Lisätietoa organisaatiosta saa esim osoitteesta www.nuoriyrittajyys.fi.

Ruokahuoltoa ei saa ulkoistaa

Puolivälissä 70-lukua, siis 30 vuotta sitten, työtä ja ruokaa arvostettiin. Maaseutukylissä kiisteltiin vielä kuplavolkkarin talviominaisuuksista ja uskottiin tulevaisuuteen ja kehitykseen. Kotieläintuotanto tehostui hiljalleen, mutta vielä 70-luvulla esim possujen lietelannan talvilevitystä harrastettiin yleisesti.

Sittemmin, oltuamme yli 10 vuotta Euroopan Unionin jäseniä, viljelijöiden määrä on laskenut, tuottajahinnat romahtaneet ja ruuan arvostus kadonnut. Ylijäämäviljaa voidaan jopa polttaa. Silti vielä kuuluu sieltä täältä, että ruuan pitäisi olla halvempaa.

Vaatimus halvasta ruuasta ja kova markkinaosuustaistelu ovat tuoneet tehoa ja keskittymistä Suomen ruokakauppaan. Kauppojen tiukka valikoimakuri mahdollistaa tukkuliikkeille melkoisen neuvotteluaseman. Kun keskittynyt kauppa kiristää teollisuutta ja tuottajia, tuntuu vaikutus maakunnassa alhaisina tuottajahintoina ja tuotannon tehostamistarpeina.

Toisaalta, halvan ruuan toivojat ovat laajoin kansanjoukoin vastustamassa esim Ruskolle suunniteltua sikalalaajennusta, joka uuden tekniikan ja tehokkaasti verkostoituvan alihankintaketjun avulla voisi olla maakuntamme ruokahuollon salainen ase.

Paljon puhutun lähiruuan kohtalo on vaakalaudalla. Jos (kun) elinvoimainen elintarviketeollisuus häipyy maakunnastamme, häipyy mukana paljon varallisuutta ja pääomaa kasvamaan korkoa jossain muualla.

Globaalin markkinan tarjoamasta kehityksestä halutaan helposti vain mukavat puolet. Pitkällä tähtäimellä esim Raisioon ohikulkutien varteen kasvava halpatuontitavaroiden markkinoinnin suurkeskittymä ei juurikaan kasvata maakunnan vaurautta. Matalapalkkatyöpaikkoja vastaan annetaan rakennusmaata. Vetovoimainen kauppakeskittymä kerää ympäröivän maaseudun ostovoimaa entistä kauempaa ja heikentää lähiseudun kyläkeskusten elinvoimaisuutta.

Suomi on etäällä Eu:n ytimestä. Logistisesti ajatellen voisimme asua yhtä hyvin saarella. Nyt poikkeuksellisen kesän jälkeen meidän tulisi ottaa ruokakeskusteluun mukaan myös huoltovarmuuden aspekti.

Varsinais-suomalainen elintarviketuotanto ja alkutuotanto tulisi julistaa suojelukohteiksi. Meillä ei ole varaa ulkoistaa ruokahuollon osaamistamme.

Vettä ja illuusiota

Voimme opiskella ihmiskunnan historiasta satoja tapauksia, joissa suuri joukko on saatu uskomaan totuus sellaisista asioista, jotka myöhemmin ovat osoittautuneet vääriksi, vahingollisiksi tai jopa kohtalokkaiksi.

Historiaa tarkastellen on helppo ryhtyä jälkiviisaaksi tuomariksi. Asbestia olisi pitänyt tutkia tarkemmin. DDT:n vaarat olisi pitänyt huomata. Rahamarkkinoita ei olisi pitänyt vapauttaa juuri tuona ajankohtana. Estonian keulaportti olisi pitänyt huoltaa huolellisemmin.

Lähihistoriasta tunnemme suomalaisten poliitikkojenkin likinäköisyyden. Alkoholiveron lasku tehtiin kuuntelematta niitä yhteiskunnan tahoja, jotka todella painiskelevat alkoholin suurkäyttäjien ongelmien parissa.

Entinen pääkaupunkimme Turku on kymmeniä vuosia niitänyt mainetta toimijana, jonka historiallisesti tarkasteltu päätöksenteko on kyseenlalaista luokkaa. Viimeisimpänä rimanalituksena on ollut Turun taidemuseon remontti. Vaille valvontaa ja kilpailutusta jäänyt urakka on tullut ennakoitua monin verroin kalliimmaksi.

Turun kyky luoda kollektiivinen illuusio on levinnyt nyttemmin myös ympäristökuntiin. Turun ja naapurikuntien vedenhankintaa varten perustettu Turun seudun vesi Oy on vienyt eteenpäin hanketta, jossa tarkoituksena on suodattaa jokivettä Virttaankankaan hiekkaharjun läpi. Kustannusarvio on n. 100 milj euroa. Turun suunnalla lasketaan aikaisemmin opitun perusteella, että ylitettäessä arvio nelinkertaisesti mikä on varsin tavanomaista Turun suunnan hankkeissa, kokonaiskustannukset nousevat n. 400 milj euroon.

Hanke on mittava. Laitoksen saavuttaessa täyden kapasiteetin 160.000 neliömetrin alueelle sadetetaan tai pumpataan 100.000.000 litraa esipuhdistettua jokivettä joka päivä. Tämä tarkoittaa 625 litraa vuorokaudessa jokaista alueen neliömetriä kohti vaikkakin sadetus- ja
imeytysalueet eivät kata koko 16 ha:n aluetta. Sadetus ja imeytys vastaa 26 mm sadekuuroa vuorokauden jokaiselle tunnille vuoden ympäri. Määrä ylittää kolminkertaisesti heinäkuussa 1944 Espoossa kirjatun ennätyksen, joka oli liki 200 mm vettä vuorokauden aikana.

Raakavesi pumpataan harjulle Kokemäenjoesta Huittisiin rakennettavan esikäsittelylaitoksen läpi. Tässä käsitellään samalla toiseen kertaan Tampereen Viinikanlahden ja Raholan jätevedenpuhdistamoiden jätevesi, joka Pyhäjärven, Nokianvirran, Kuloveden ja Rautaveden kautta kulkeutuu edelleen Vammalan läpi Liekoveteen, josta Kokemäenjoki saa alkunsa.

Esitutkimuksen mukaan Turun seudun vesi ei odota sadetuksesta aiheutuvan merkittävää haittaa ympäristölle. Hankkeeseen ei ole budjetoitu tällä hetkellä Virttaanharjun alkuperäistä pohjavettä käyttävien ympäristökuntien kustannuksia siinä tapauksessa, että koko harjualueen pohjavesi muuttuu jokivedeksi, joka on pakko puhdistaa.

Tekopohjavesilaitoksen suurimmaksi eduksi on laskettu raakaveden lämpötilan lasku kuumimpaan kesäaikaan. Kemiallisen laadun ei odoteta paranevan. Myös imagollinen hyöty lasketaan joissakin piireissä positiiviseksi. Kaupungit ja kunnat voivat jatkossa markkinoida vettään kylmänraikkaana pohjavetenä.

Asiaan perehtyneiden kansalaisten joukossa hanke on alkanut epäilyttää. Kuka vettä näin paljon tarvitsee? Lounais-suomalainen elintarviketeollisuus on pakkaillut kamppeitaan pikku hiljaa ja energian hinnan nousun myötä yksityistenkin on pakko ryhtyä säästämään käyttövettä. Nurmikoiden kasteluun näin kallista ja ekologiselta kannalta epäilyttävää systeemiä tuskin tarvitaan.

Kioton ilmastosopimuksen seurauksena Suomeen ovat rantautuneet Eu:n säädökset, joita on sovellettu uusiin rakentamisohjeisiin. Ilmanvaihdon ja energiatalouden osalta uusia määräyksiä astui voimaan mm. viime lokakuussa. Seuraavana vaiheena rakennuksille on tulossa energialuokitus. Valmistelutyö on jo pitkällä.

Vesiensuojelutyökin on Suomessa edennyt Eu:n aikana. Maatiloille on tehty ympäristösuunnitelmia ja haja-asutusalueen jätevesien tarkemmasta kontrollista ja käsittelystä siirtymäajan jälkeen on jo päätetty. Myös pohjavesi tulisi ottaa suojelun kohteeksi ja kehittää luonnon kannalta edullisempia vedenhankintakeinoja.

Turun seudulla olisi massiivisen vesihankkeen ja kulutuksen lisäämiseen kannustavan toiminnan sijaan ryhdyttävä miettimään hankkeita, joilla edistetään veden säästämistä. Vähentämällä läpivirtausta vähenisi ympäristön kuormitus ketjun molemmissa päissä. Panostamalla vettä säästävän rakennustekniikan ja teollisuustuotannon tutkimukseen ja sovellusten kehittämiseen Turku saisi mainetta, joka niveltyisi paremmin yhteen Turun kuuluisan, ainutlaatuisen ja herkän saaristoluonnon kanssa.

Kollektiivinen illuusio on syntyessään kaunis pilvilinna. Sellaisilla on vain niin kovin usein tapana muuttua kaikenpiiskaavaksi myrskyksi.

Lisää halpaa ruokaa,

Menneellä viikolla lehdet ovat uutisoineet Eurostatin julkaisemaa ruuan hintavertailua monipuolisesti. Vertailussa ovat mukana 25 Eu:n jäsenvaltiota, Efta-maat Islanti, Norja ja Sveitsi sekä kolme Eu:n ehdokasmaata Bulgaria, Romania ja Turkki.

Eu:n jäsentenvälisessä vertailussa vuonna 1973 Euroopan unioniin liittynyt Irlanti on vertailun kallein ja jäsenyyden 2004 saanut Puola vertailun halvin. Pohjoismaista Suomi ja Ruotsi ovat halvimpia ja Norja itseoikeutetusti koko vertailun kallein.

Ilta-Sanomat kirjoittaa 19.6. pääkirjoituksessaan, että ruokakaupan kilpailua pitää lisätä, jotta ruuan hinta saadaan alas. Pääkirjoituksen viisaat neuvot ulottuvat jopa vihannesosaston hoitajan tapaan hinnoitella tuotteet: Vähemmän katetta - enemmän kiertonopeutta!

Ilta-Sanomien pääkirjoittajan neuvo ruuan hinnan alentamiseksi on yhtä arvokas kuin nuoren insinöörin neuvo tehtailijalle, joka valmistaa monimutkaisia koneita liukuhihnamenetelmällä: "Laittakaa lisää nopeutta liukuhíhnaan, niin tuotteita syntyy nopeammin".

Ruuan hinnan aleneminen on seuraus monimutkaisesta markkinoiden harmonisoinnin prosessista, johon Suomi liittyi vuoden 1995 alusta liittyessään Euroopan Unioniin.

Tämän prosessin seurauksena Suomen maataloustuotannon rakenne on muuttunut voimakkaasti ja seurausvaikutukset ovat ulottuneet mm. maatalousvaltaisten kuntien rahatalouteen ja palvelukykyyn.

Elintarviketuotannon tehostaminen on näkynyt tuotannon keskittämisenä ja pienten kannattavuuden rajamailla olevien yksiköiden sulkemisena ja paikallisina tragedioina työpaikkojen loppumisen myötä.

Vaatimus edullisesta ruuasta on muuttanut myös kuluttajakäyttäytymistä. Ruokakorin hintaan ei osata laskea niitä bensoja, jotka kuluvat päivittäistavaroiden hankintaan auto-marketeista usein hyvinkin pitkän matkan päästä.

Kun alkutuotannon, teollisen valmistuksen ja jakelun pullonkaulat rakennemuutoksen myötä hioutuvat, tullaan väistämättä keskustelun alle ottamaan työvoimakustannukset. Viimeistään tällöin tullaan mittaamaan kuluttajan arvomaailman rippeet - vieläkö halpa ruoka on prioriteetti nro 1.

Suomalaisella ruualla on hyvä maine ja laatuketju alkutuotannosta kauppaan huippukunnossa. Turvallisen lähiravinnon taloudellisen ja ympäristöystävällisen tuotannon kehittämiseen tulee lähivuosina panostaa voimakkaasti. Kotimaista osaamista kehittämällä voimme itse vaikuttaa ruuan laatuun ja hintaan. Siltikin, vaikka porkkananipun hinta Varsovan torilla satunnaista matkailijaa joskus hämmentää.

Tunnetta viestintään

Voiton maksimoinnin periaate ja lyhytjänteinen henkilöstöpolitiikka yrityksissä on saanut työntekijät voimaan pahoin. Nykyisellä työvoimareservillä voidaan helposti kuluttaa ihmisiä yli voimavarojen, koska tulijoita työpaikoille vielä riittää yli 300.000. Vasta työvoimapulan kynnyksellä tulee todellinen tarve lähteä käynnistämään toimet kestävän henkilöstöpolitiikan saavuttamiseksi ja inhimillisten voimavarojen suojelemiseksi.

Markkinataloudessa yksilön pääomana on vain tieto ja taito. Perustarpeina ovat kuluttaminen ja osallistuminen.

Eteneminen työelämässä tapahtuu toimintakeskeisestä vaikuttajaan, mutta työelämässä toimintaa pyörittävä remonttimies voi sosiaalisessa ympäristössään olla merkittävä vaikuttaja.

Nykyisessä tuotannollisessa toimintaympäristössä toiminnan tunnuslukuja seurataan päivittäin, mutta vain pari kertaa vuodessa organisaation eri osapuolet keskustelevat tunteista, olosta ja jaksamisesta - tai haluista.

Työntekijän paha olo työpaikalla voi johtua työstä, joka ei vastaa hänen tarpeitaan tai työpaikan ilmapiiri on huono. Mitä pienempää vuorovaikutus ja tunneviestintä organisaatiossa on, sitä pienemmät mahdollisuudet on huolehtia hyvästä ilmapiiristä ja hahmottaa yksilöiden tarpeet työssään.
Vanhanajan rakennusmestari otti aina porukkaan yhden rääväsuun. Tämän päivän organisaatioissa henkilöstöasioita hoitavat korkeasti koulutetut päälliköt ja henkeä luodaan kuivakiskoisilla kiertokirjeillä.

Tunneviestinnän suurin osa-alue nähdään yritysten markkinointiin panostamana rahana. Menestyvät yritykset panostavat tulevaisuudessa suuria summia myös tuotantotoiminnan tunneviestinnän parantamiseen. Näkyvä mainonta, huolellinen asiakaspalautteen kerääminen ja vastuullinen tuotantoprosessin tunneviestintä ovat tulevaisuudessa yhtä tärkeitä asioita, kun haetaan kestävää kehitystä työelämän inhimilliseen osatekijään.

Menestyneimmät organisaatiot ovat jo pitkään kehittäneet työntekijän jaksamista parantavia toimintamalleja ja viestintäkulttuuria. Kun urheilija tekee työtään, hän saa aina sanoa suorituksen jälkeen miltä tuntuu ja hän näkee tulostaululta suorituksensa onnistumisen. Samanlainen välitön palautteen antaminen ja saaminen motivoi jokaista työkykyistä ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Tunneviestinnässä ei ole kysymys tyhjien sanojen lausumisesta tai kiitospuheista. Se voi olla vaikkapa täysin avoin keskustelufoorumi, johon kaikki organisaatiotasot voivat osallistua.

Avoimen tunneviestinnän pahin vihollinen on jäykkä ja hierarkkinen organisaatio. Voisi päätellä, että huono työilmapiiri ja työssä uupuminen onkin toimimattomien organisaatioiden syytä.

Naantalissa 9.8.1998

Saunan taakse ja nappi otsaan

Turkulaisen kolumnissaan 31.1.2001 "Työpaikan ilmapiirinpilaajat vievät ilon" Timo Kultanen ottaa mielenkiintoisella tavalla kantaa työuupumuksen syihin. Hänen kokemuspiirissään työpaikkojen heikkoon ilmapiiriin ovat syynä myrkynkylväjät, jotka suhtautuvat negatiivisesti kaikkeen; työhön, työtovereihin ja esimiehiin. Parannuskeinona hän esittää myrkynkylväjien laittamisen selkä seinää vasten: Muutos tai ulos. Kultanen ehdottaa, että työyhteisöissä tehtäisiin yhteispäätöksiä, joilla voitaisiin öykkärit erottaa. Tarkentamatta jäi, minkälaisissa yrityksissä olisi mahdollista toteuttaa tämän tyyppisiä toimenpiteitä?

Kultasen ehdottama toimenpide työuupumuksen hoitamiseen on vähän samanlainen kuin koiran parantaminen ennen vanhaan maalaistalossa: Jos ei kauravellillä parane, niin ei kun saunan taakse ja…

Ns. öykkärit ja häiriökäyttäytyjät ovat monesti hyvin ammattitaitoisia, luovia tai tehokkaita. Tämän takia heillä saattaa olla suojelijoita. Nämä suojelijat taas ovat monesti ammattitaidottomia johtajia, jotka eivät ymmärrä ilmapiiritekijän merkitystä. Parhaimpaan tulokseen päästäisiinkin valitsemalla esimiehet ja tiiminvetäjät huolellisemmin ja kouluttamalla heitä toimimaan paremmin. Toisinajattelija on helppo heittää porukasta ulos, siihen ei johtamistaitoja tarvita. Paljon haastavampaa on saada eripurainen energia hyödyntämään työyhteisöä ilmapiirin kärsimättä.

Suomalainen työuupumus on monen tekijän summa. Organisaatioiden madaltuminen ja vaikuttamismahdollisuuksien lisääntyminen tuo haasteen sekä johtamisjärjestelmälle että töihin osallistuvalle.

Johtaminen, jota opitaan varusmiehenä armeijassa tai harrastuksen myötä jääkiekkokaukalon laidalla yhdistettynä esimerkiksi siivousalan tutkintoon voi tuoda ammattitaitoa pienen siivousalan firman johtamiseen, jossa teknisellä suorituksella ja ajoituksella on suuri merkitys. Mutta, mitä enemmän lähestytään nykyaikaisia tiimiorganisaatioita, joissa täysin vastakohtaisten persoonallisuuksien tai jopa eri kulttuuritaustoista lähtöisin olevien ihmisten yhteistyö pitää saada toimimaan tuottavasti, sitä enemmän johtajalta vaaditaan ihmissuhdetaitoja.

Informaation kulun tehokkuus ja vapaus suunnitella oman työn sisältöä ovat kasvaneet nopealla vauhdilla 90-luvun alun lamasta saakka. Minä muuna aikana tahansa kehitys olisi voinut olla hallittua, mutta syvä taloudellinen taantuma ja nopeasti kasvanut työttömyys valjasti kaikki työssäkäyvät yrittämään entistä lujemmin. Monet ovat tehneet pitkää päivää kymmenen vuotta terveytensä kustannuksella. Monelta on jäänyt jopa huomaamatta. että jos saa 50 sähköpostia päivittäin, pitää niiden lukemiseen varata riittävä määrä työaikaa eikä pidä jäädä selailemaan niitä työajan jälkeen.

Öykkärit kuriin, johtajat koulun penkille ja tuloksen(työn)tekijöille opastusta. Eiköhän viedä se koirakin sinne tutulle eläinlääkärille.

Mikä työelämässä mättää

Rannikkoseutu-lehti, josta otsikon lainaan, valottaa pääkirjoituksessaan 13.7.2001 työelämän ongelmia ja lisääntyvien sairauspoissaolojen syitä. Erityisesti poissaolot ovat kasvaneet kuntasektorilla, jossa jatkuvan kulujen karsimisen takia tehdään työtä alimitoitetuin resurssein. Haluan tuoda esille näkökulmaa tietotekniikan ja johtamistavan merkityksestä.

Kun Henry Ford aikanaan otti autonvalmistuksessa käyttöön liukuhihnamenetelmän, se mullisti autojen tuotantotehokkuuden ja Ford-henkilöauton pystyi myymään 250 dollarilla. Sittemmin liukuhihnamenetelmän yleistyttyä miljoonat konsultit ovat saaneet leipänsä neuvoessaan yrityksiä ehkäisemään yksitoikkoisen liukuhihnatyön haittoja.

Tietokoneiden levittäydyttyä lähes kaikkeen inhimilliseen toimintaan Länsimaissa on myös. ns. henkisestä työstä tullut yksitoikkoista liukuhihnatyötä. Lähes kaikkea pyritään arvioimaan numeroina ja jokainen organisaatiotaso joutuu tuottamaan oman numeroaineistonsa. Varsinaiset laskutusosastot ja pelkästään tiedon syöttöön tarkoitetut osastot ovat häviämässä, mutta tietokoneet ovat siirtyneet jokaiselle työpöydälle. Henkinen työ on paloiteltu valmiiksi pureskelluiksi palasiksi, joita sitten suoritetaan kunkin kyvyn ja jaksamisen mukaan. Työn henkinen köyhtyminen on luonut kysyntää kaikenlaisille työelämän viihdepalveluille, joilla pyritään lievittämään työssä uupumisen oireita ja vähentämään sairauspoissaoloja.

Suomalainen johtamiskäsitys perustuu pitkälti niihin oppeihin, joita miehet saavat armeijassa. Tällaisella direktiivisellä johtamisella ja nykyaikaisen tiedontuottamiskoneiston avulla saa kyllä puristettua työntekijöistä viimeiset mehut irti. Seurauksena on työtehon laskeminen lisääntyvän stressin ja sairauspoissaolojen takia. Kun tarkoitukseen soveltumattomaan johtamistapaan yhdistetään tapa jolla johtajat ja päälliköt valitaan: Julkisella sektorilla poliittisin järjestelyin ja yksityisellä sektorilla pääosin tuttavaverkoston suosituksella, syntyy helposti tehottomia ja huonosti johdettuja työyhteisöjä.

Esimerkkinä epäonnistuneesta direktiivisestä johtamisesta voidaan nähdä esim. Keskon ja yksityisten kauppiaiden välinen kahina K-ryhmän ketju-uudistuksen yhteydessä. Sinänsä hyvään ja järkevään toimintaan ei haettu kentältä riittävää sitoutumista ja erimielisyydet päästettiin taitamattomasti lehtien palstoille.

Matkapuhelimen ja puhelinvastaajan takia ollaan menetetty se aika, joka ennen käytettiin ajattelemiseen ja itsensä kokoamiseen. Kasvava sähköpostitulva sitoo meidät entistä enemmän työpöytään. Työpaikan sosiaaliset kontaktit vähenevät.

Uudet työvälineet ja työmenetelmät asettavat suuria muutostarpeita työoloihin ja organisaatioiden johtamis- ja palkitsemisjärjestelmään. Kaupungistumisen seurauksena ihmiset ovat menettäneet luontaiset sosiaaliset verkkonsa ja tietokoneaika on vähentänyt radikaalisti ihmisten seurustelua ja toistensa tapaamista. Tietokoneajan työyhteisössä tarvitaankin yhä enemmän järjestelmällistä yhteistyön opettelua ja jatkuvaa vuorovaikutusta kaikkien organisaation osasten välillä. Pakkotahtisten sisällöttömien työvaiheiden kompensaatioksi on muistettava järjestää riittävästi aikaa palautua. Johtajien ja päälliköiden on tultava ulos huoneistaan ja kysyttävä alaisiltaan, miten he voivat auttaa näitä selviämään paremmin työtehtävistään. Rivityöntekijöiden oivallukset ja osallistuminen on otettava osaksi työyhteisön elämää.

Kuntasektorin työntekijöiden pahoinvointiin on vaikeata löytää nopeita ratkaisuja. Muuttotappioalueiden
talous kiristyy entisestään ja toimintapuitteet heikentyvät. Vanhoista työtavoista ei osata luopua ja valtarakenteista pidetään kiinni. Kun rahaa ei ole edes toiminnan pyörittämiseen, ei sitä voi riittää toiminnan kehittämiseenkään.

Kuntatyönantaja on silti yhdessä asiassa samalla viivalla yksityisen työnantajan kanssa. Hyvää työntekijää kannattaa kohdella asiallisesti vaikkei olisi varaa huippupalkkaa maksaakaan. Vain harvoille raha on kaikki kaikessa.
Keskimäärin suomalainen työntekijä on vähään tyytyväinen. Hyvä sana joskus. Joulupuuro. Pieni ekstra kerran viidessä vuodessa.

Naantali 16.7.2001