Niin kuin kukka vettä kaipaa kasvaakseen

Rakkausriimejä

URPO LEHTIMÄKI

ISBN 952-91-2487-2

Turku 2000

Sisällysluettelo

Esipuhe 3
Alku 4
Ihollasi veden viileys 5
Kesän valo 6
Kultasiipi 7
Kun on pitkä matka 8
Kun synnyin 9
Kuu paistaa ihan vähän 10
Minä rakastuin silloin 11
Sinun sydämes nuori ja paatumaton 12
Kun tuoksu koskettaa 13
Sinun katseesi 14
Sä lempeä sielu 15
Mä nöyrästi edessäs polvistun 16
Ohi mennyttä aikaa on eilinen 17
Kivipaaden huipulta korkealta 18
Äsken lähdit 19
Se on herkkyyttä luonnonvoimien 20
Anna anteeksi Luoja, kun epäröin 21
Sinun tuoksuas himoitsen ikävöin 22
Tuska suuri on sydämes 23
Rakastan 24
Minä odotan Sinua iltaisin 25
Olet kukka niityllä kaunehin 26
Ihmiskasvot 27
Eräs kesä on jälleen ohi 28
Arkiaamun tahtoisin kanssasi 29
Odottaessa 30
Sinä olitko eilen murheinen 31
Erämaassa 32
Sinun uskosi hyvään 33
Sinä oletko koskaan ajatellut 34
Siitä kymmenen vuotta jo kohta on 35
Oi armahin 36
Rakas 37
Viel aamu kuulas sarastaa 38

Esipuhe

Niin kuin kukka vettä kaipaa kasvaakseen
kaipaa rakkautta joka ainut.
Siinä itse saa sen kaiken takaisin
mitä toiselle antaa on voinut.

Alku

Olemme alkaneet rakentaa laivaamme.
Sinä, veden äärellä syntynyt,
tiedätkö, miten se pitäisi tehdä ?

Minä hankin puut ja aineet.
Tule sinä niitä sitomaan.
Me molemmat tarvitsemme airon.

Laivamme pitää rakentaa huolellisesti
Puu kerrallaan ja lujat solmut.
Jokainen istuimen paikka suunniteltu.

Huolellisesti siksi, että se myrskyt kestäisi
ja kulkisi myös tyynellä säällä.
Ja että meidän laivassamme olisi
Hyvä yhdessä matkustaa.

Ihollasi veden viileys

Ihollasi veden viileys
tuntuu lämpimältä koskettaa.
Niin tuntuu vesi kuumalta
vaikk kylmää on ja raikastaa.

Kaiken mukavaksi mulle teet,
mut miten, sitä tiedä en.
Jo katsehes ja kosketukses
tuottaa olon lämpöisen.

Ylös

Kesän valo

Kesän valo,
kauniit silmäsi ja kirkkaat kasvosi
viehättävät minua.
Joskus tunnen itseni kömpelöksi rinnallasi.

Rakastan Sinua, raikasta tuulta,
jota rakkautesi on.
Anna tuulesi vilvoittaa otsaani,
niin jaksan soutaa.

Lämpimät auringonsäteesi saavat minut
voimaan paremmin.
Anna niiden minua lämmittää,
kun ulkona kylmä on.

Ylös

Kultasiipi

Tervetuloa kesääni pääskynen,
kaunis lintu, Sä kultasiipi.
Tulit mukana leppeiden ilmojen.
Kesä mailleni hiljaa hiipi.

Pesäpaikkoja monta on tarjolla,
monet oksat voit kodiksi koittaa.
Turvapaikkasi itse voit rakentaa,
iltalaulusi herkeät soittaa.

Olet kaunis, kun halki ilmojen
annat tuulessa siipies kiitää.
Vaikka lennän, oon rinnallas varpunen.
Miten kauniisti osaat liitää.

Miten ihanaa onkaan katsella
kesälentoas, vapautta tuulten.
Miten hienoa vierestä seurailla
Sinun riemuas, hymyäs huulten.

Vaikka koskaan ei täysin riittäisi
pesäpuistani Sulle mitkään.
Niin sain kerran katsoa lentoas -
olen iloinen siitä pitkään.

Jos Sä tahdotkin matkallas hengähtää
ennen pääsyä luokse rannan.
Tule pesääni, luonain saat levähtää.
Kaiken, minkä mä voin, Sulle annan,

Ylös

Kun on pitkä matka

Kun on pitkä matka
ja on menossa paikkaan,
jossa ei halua olla.

On pakotettava itsensä.
Löydettävä ajamisen rutiini.
Aja, aja, mene, mene.

Kun on menossa paikkaan,
jossa ei halua olla,
on hiukan kiirehdittävä.

Sanon itselleni:
Mene nyt, tee nyt.

Huomenna on olo jo parempi.
Ehtii taas kotiinkin.
Paikkaan, jossa haluaa olla.

Kotiin ystävän luo.

Sellaista on elämä !

Ylös

Kun synnyin

Kun synnyin,
sain lahjaksi elämän.
Minulle annettiin määränpää:
Opi elämään; minulle sanottiin.

Enkö saa tarkempia ohjeita.
Tie määränpähän
on välillä kovin hämärä.

Eräänä päivänä huomasin:
Kaikki tiet vievät perille.
Mikä ennemmin.
Mikä myöhemmin.

Toinen tie on mukava kulkea.
Toinen tie ehkä muuten parempi.
Samapa tuo.

Tie on helpompi kulkea,
kun välillä pysähtyy
ystävän luo lepäämään
ja palaa takaisin sen verran,
että unohtunut asia tulee mukaan.

Ei minulla ole kiire perille.

Pääasia, että saa kulkea,

Elää !

Ylös

Kuu paistaa ihan vähän

Kuu paistaa ihan vähän.
Tuskin sitä kaikki edes huomaavat.
Täydenkuun aika on ohi.

Kuu paistaa kekäleen värisenä.
Haluaisin puhaltaa sitä.
Haluaisin sen palavan,
loimottavan liekkinä taivaanrannalla.

Kuu paistaa ihan vähän
Ja minun on sinua mieli.
Vaikka eilen juuri sinut näin.
Olet minut jo liekkiin puhaltanut.

Ylös

Minä rakastuin silloin

Minä rakastuin silloin sun silmiisi,
kun sua katselin toisten yli.
Sain myös huomata vähän myöhemmin;
Sull´ on lämmin sydän ja syli.

En ketään mä enempää rakastanut,
kuin rakastin sinua silloin.
En kenenkään viereen mä kaivannut,
kuin viereesi sinun illoin.

Toisiamme kai koitimme taivuttaa,
jotain mikä ei taipua voinut.
Nyt sen koitamme unhoon vaivuttaa,
kun hääkellot ei meille soinut.

Jotain vahvaa on kasvanut välillemme.
Sua koskaan en unhoon paina.
Jotain tuttua enemmän olemme
me toisillemme aina

Ylös

Sinun sydämes nuori ja paatumaton

Sinun sydämes nuori ja paatumaton,
herkkä hillitty, pehmeä, avoin.
Se luotu on tunnetta tuntemaan -
aistii elämää monin tavoin.

Pidä kiinni Sä äänestä sydämen,
elon melskeessä pysähdy rauhaan.
Se on lähellä, kun sitä kuuntelet
vaikka ympäri maailma pauhaa.

Sydämelläsi vain tunnet rakkauden,
joka ihmistä varten on tuotu.
Herkät vaistosi ohjaavat luokse sen,
joka Sinua varten on luotu.

Pidä kiinni Sä lemmestä löydetyn.
Sitä kautta vain elämä palaa.
Löydät onnen ja tunteen toivotun -
elo hymyilee, maailma halaa

Ylös

Kun tuoksu koskettaa

Kun tuoksu koskettaa.
Ihanaa hilloa ja hunajaa.
Väkisin tekee mieli
sinne oma lusikka upottaa…

Ylös

Sinun katseesi

Sinun katsees on kirkkautta kristallin.
Sinun äänesi musiikin voittaa.
Kaikki lempeytes aikanaan palkitaan.
Uusi onni Sun elämääs koittaa.

Ylös

Sinä lempeä sielu

Sinä lempeä sielu
ja nainen hyvä,
on uskoni elämään kasvanut.
Kun kauttasi Sinun oon elänyt uutta
ja riemua, iloa kokenut !

Sä miten sen teet,
sitä ymmärrä en.
Sinun paljon on oppia täytynyt.
Sinun rakkautes pehmeys
kun ympäröi minut;
mä olen kuin uudestisyntynyt.

Mikä ilo on ollutkaan
alusta asti,
kun puhumme murheemme sanoilla pois.
Syvä ymmärrys meillä
on toisissamme -
on niin kuin sielumme sukua ois !

Tunnen elämänkaipuun mä väkevästi.
Elon maljani täyttyköön keralla Sun.
Tahdon rinnalles Rakkain
mä pysyvästi,
kun luottaen tartut Sä käteeni mun !

Ylös

Mä nöyrästi edessäs polvistun

Mä nöyrästi edessäs polvistun,
nainen kiltti, ihana, hellä.
Miten suloinen onkaan Sun sylisi.
Mua hyväilet sydämellä.

Sinun kanssasi ruumiini iloitsee.
Tuli roihuaa sytykkeittä.
Rakkaudellasi sieluuni johdatat
syvän nautinnon kirkasta vettä.

Riemu suuri on kanssasi rakastaa -
kuumin sykkein lauhtua lepoon.
Sitten hetkeksi syliisi uinahtaa
lämmön, lempeytes kukkaketoon !

Ylös

Ohi mennyttä aikaa on eilinen

Ohi mennyttä aikaa on eilinen.
Mieleen palaavat eletyt hetket.
Matka päivästä toiseen on ajallinen,
muistoin muistuvat sielusi retket.

Kulje tietäsi rauhassa, onnellinen
olet, kiireen jos maltoit jättää.
Polku allasi elämän askelien
suunnan turvaisan Sulle näyttää.

Joka päivä on tärkein päiväsi.
Aina huominen on jo muuta.
Anna sydämes johdattaa kulkusi.
Sielun kertoa oikea suunta !

Kivipaaden huipulta korkealta.

Kivipaaden huipulta korkealta
valuu kirkas lähdevesi.
Kolon syvän kiveen on uurtanut
Luontoäidin kirkas mesi.

Silti vaikea puroa löytää on
vaikka kuulee kiven alta,
miten vesi tuo raikas solisee -
janon sammuttais janoiselta.

Luontoäiti on kulkijaa odottanut;
puron löydät ja oikeaa mieltä,
kunhan nöyränä maahan polvistut;
kiven käännät veden tieltä.

Sinä etene polkuas etsien.
Paljon Sinua varten on luotu.
Luoja elämääs kaitsee varjellen
kaiken aikasi mitä on suotu.

Ylös

Äsken lähdit

Äsken lähdit.
Tunnen vielä suudelmasi huulillani,
kosketuksen kädessäni.
Jäähdyn hiljaa
kuin hiillos takassa.
Maiskuttelen saatuja suudelmia.
Vielä viimeiset kipinäni luovutan -
joko nukahdan?

Kesä, kesäloma…
Sinä olet kesäni;
Lämpöinen ja aurinkoinen,
täynnä hellyyttä.
Keväiset kukintosi
haluat minulle antaa.
Huumaannun metesi tuoksusta,
pyörryn kosketuksesta.

Kävelen laiturille.
Järvi on kuin Sinä.
Tyyni ja myrskyävä, kaunis.
Aaltosi hyväilevät minua.
Pienien laineittesi liplatus
ja jo haluan antaa Sinulle kaikkeni.
Sen vähän, mitä itse olen.
Kaiken, mitä rakkaus välillemme punoo.

Käyn vuoteeseen odottain.
Ja rukoilen,
että myös huomenna tulet tänne
tekemään kesästä kesän,
tekemään mökistä kodin
tekemään minusta ihmisen,
onnellisen.

Rakastan Sinua !

Ylös

Se on herkkyyttä luonnonvoimien

Se on herkkyyttä luonnonvoimien,
kun talvella sataa lunta.
Se on herkkää tunnetta ihmisen,
kun näkee onnesta unta.

Se kuuluu suureen suunnitelmaan:
Se, että me tapasimme.
Kun magneetin lailla yht`äkkiä vaan
puoleen vedimme toisiamme.

Luonnon lapsia herkkiä olemme vain
kaksin kulkien maailmassa.
Me yhdessä parhaiten viihdymme ain
toinen toistamme rakastamassa.

Sua suojella tahdon ja puolustaa,
luontos kauneutta katsastella.
Niin kuin minua tahdot, niin haluan
kulkus varmistaa rakkaudella.

Olet onneni täyttymys rakkaani mun:
Sinä kaunis, herttainen, hento.
Mua Sä lämmität lailla auringon,
Sinä onneni tähdenlento.

Rinta rinnan onnemme täyttyä saa.
Sinä kultainen, ihana, hellä.
Luonnon käsky on meille: Rakastakaa !
Kuljen kanssasi ylpeydellä.

Ylös

Anna anteeksi Luoja, kun epäröin

Anna anteeksi Luoja, kun epäröin
kaiken elämän tarkoitusta.
Kun murruin alla vaikeuksien
etsien tielleni uskallusta.

Vasta nyt näen kaiken vaikean
koetun koituneen hyväkseni.
Hetkin huojuvin heikkojen askelien
opin kuulemaan sydäntäni.

Monta polkua kuljin mä etsien.
Yksi ystävä parempi toista.
Hetken elin, jo kohta luovutin -
vietin elämää maailmaista.

Sinä tiesit sen kaikkein parhaiten,
ken on sopivin sydämeeni.
Naisen rakkaan luokse kun johdatit
yksinäisyyden askeleeni.

Nyt mä tahdon riemulla Luojani
oman kuormani elämän kantaa.
Rakkaus puolisoon on suurin iloni.
Mulle elämän voimaa hän antaa !

Olen löytänyt Naisen parhaimman.
Rakkaus yhteen meidät liittää.
Sulosanoin Sinua, Jumalani,
tahdon kumppanistani kiittää !

Ylös

Sinun tuoksuas himoitsen ikävöin

Sinun tuoksuas himoitsen ikävöin,
kaipaan kosketustasi hellää.
Sinun rakkautes minut on sytyttänyt.
Liekö onnea tällaista kellään.

Ylös

Tuska suuri on sydämes

Tuska suuri on sydämes, ystävä,
Epätoivo ja ahdistus tästä.
Suru luopua kaikesta vanhasta.
Pelko uudesta elämästä.

Anna tunteiden tulla Sun aatoksiin -
Tuskan tulla ja kurkkuun palan.
Itke vuolaasti, itku on lääkettä.
Pesee mielen ja sydänalan.

Ehkä pelkäät, kun tunteesi tukahdetut
Tässä vaiheessa käyvät vastaan.
Esiin pyrkivät kaikki unohdetut,
Silti hyväksi ne on ainoastaan.

Älä huoli, ei elämä minnekään
Ole luotasi katoamassa.
Se jos muuttaakin vähän muotoaan,
Olet turvassa maailmassa.

Ethän itseäs petä, ei aikasi Sun
ole vanhaan palata taakse.
Anna muistojen kulkea mukana,
kulje uusien tunteiden luokse.

Sinun kanssas on ystävät rakkaimmat,
vanhemmat, tutut siskot ja veljet.
Nyt on parempi vain tulla muutoksen,
vapautuu kaikki mielesi teljet.

Uusi luku on alkava elämääs,
aika tunteille, rakkaudelle.
Rohkeasti käy eteenpäin matkaasi.
Kaikki uusi on syntynyt Sulle.

Ylös

Rakastan…

Rakastan…
Sinun jokaista suloista sopukkaasi -
nenää, napaa, nipukkaasi.
…tuntea hyväily käsiesi.
…laskeutua väliin reisiesi.
…keinua kanssasi iltaan asti
… ryskyttää lopussa raivoisasti.
…valua tyhjiin raukeana.
… nähdä sielusi aukeana.

Minä odotan Sinua iltaisin

Minä odotan Sinua iltaisin.
Minä odotan, että saavut.
Oman kotini koristan tulppaanein.
Maistan valmiiksi viinilaadut.

Tule luokseni kevein sydämin.
Hetki kaunein kanssani vietä.
Sinut syliini otan ja suudelmin
kuljen kanssasi rakkauden tietä !

Ylös

Olet kukka niityllä kaunehin

Olet kukka niityllä kaunehin.
Minä kärpänen kaukana lennän.
Jos olisin edes perhonen,
suurin siivin luoksesi ennän.

Minä kärpänen pieni vain surisen.
Lennän suojaan, kun pelkään vettä.
Miten suuri ois onni minulla,
jos Sinulta saisin mä mettä.

Olen kärpänen vaan, päivän kerrallaan,
mutta kerran mä uudesti luodun.
Synnyn perhoseks; sulosiiveksi vaan -
elän uudesti minulle suodun.

Olet kukka niityllä kaunehin.
Minä huumaannun metesi taikaan.
Siitepölysi viestinä kuljetan;
paljon yhdessä saamme aikaan.

Ylös

Ihmiskasvot

Ihmiskasvot, minulle tutut.

Kaikki alkaa silmistä.
Niistä näen mitä milloinkin on.
Ne ovat kauniit silmät.

Suloinen suu.
Suudelmia kaipaan.
Puhuthan minulle suullasi.
Kerrothan suudelmillasi rakkaudestasi.
Se on kaunis suu.

Keskellä nenä.
Jotakin vilvoittavaa kuumuuden keskellä.
Ihana se tunne:
Kuuma suu, vilpoinen nenä.
Kaunis nenä.

Ympärillä posket.
Pehmoiset ja lämpimät.
Haluan ne omiani vasten.
Niin on hyvä !
Parhaat posket.

Otsa yllä silmien,
usein hiusten peittämä.
Onnellisena sileä -
niin haluaisin sen aina olevan.
Kysyvänä hauskasti poimuilla
tiedon mittarina.

Kultaiset korvalehdet.
Niillä kuulet ääneni.
Niihin haluan kuiskata jotakin,
jotakin, jota ei voi sanoa ääneen.
Suloiset nipukat pään ympärillä.
Haluan puraista niitä hiukan.

Sinun hiuksiesi silhuetti -
aina mielessäni viimekertaisesta.
Pehmeät ja hyvältä tuoksuvat.
Osana Sinusta kertovat hyvinvoinnistasi.

Ihmiskasvot, minulle rakkaat !

Ylös

Eräs kesä on jälleen ohi

Eräs kesä on jälleen ohi.
On aika unohtaa
kesän lämpö hetkeksi.

On kerättävä voimia
pimeyden kestämiseen.

Onneksi

Sinun silmäsi ovat aurinkoni.

Niistä minä saan voimani !

Ylös

Arkiaamun tahtoisin kanssasi

Arkiaamun tahtoisin kanssasi
viettää, untasi vahtien työllä.
Sinun ääntäsi unessa kuunnella,
tulla viereesi kiinni yöllä.

Minä tahtoisin Sinua aamulla.
Minä tahtoisin kanssasi olla.
Meidät kääriä yhteen peitolla -
voiko onnea sellaista tulla?

Sua Rakkaani tahdon mä rakastaa
paljon, tahdo en olla yksin.
Tule, tule, me hetken taas yhdessä
saamme olla näin sylityksin.

Minä tahdon sun vierelläs seisoa -
olla tykönäs joka hetki.
Tämä yhteinen elomme olkoon vaan
meille suuri seikkailuretki.

Ylös

Odottaessa

Odottaessa
tunti on päivä,
päivä on kuukausi,
kuukausi on vuosi
ja vuosi koko elämä.

Siksi haluan tulla tänäänkin
sillä Sinulla ja minulla
on vain yksi elämä.

Ylös

Sinä olitko eilen murheinen

Sinä olitko eilen murheinen,
Kun sade kylmä alkoi ?
Sinä mietitkö, Luonto on surullinen:
Vesipatsaat taivaan halkoi.

Älä pelkää, se ei ollut itkua -
ilon takia virtasi vesi.
Jotain uutta kun syttyi syntymään -
Luonto kasvojansa pesi

Ylös

Olin erämaassa

Olin erämaassa
sidottuna puuhun
janoisena, tuskin hengissä.
Sinä tulit ja vapautit minut
ja annoit minun juoda.
Pelastajani, minä rakastan Sinua !

Ylös

Sinun uskosi hyvään

Sinun uskosi hyvään
niin voimakas vakaa.
Näet pienenkin kukkasen
matkojen takaa.

Kera ystävän milloin
Sä matkan kuljet.
On selkäsi vahva
ja notkeat polvet.

Olet etsijä aito,
on mielesi nöyrä.
Sinä kukkasen kylvät
Jos et sitä löydä.

Kukkalaaksossa kerran
mua rakastit siellä.
Sulle onnea toivon
elosi tiellä !

Ylös

Sinä oletko koskaan ajatellut ?

Sinä oletko koskaan ajatellut,
Miten kaukana aurinko kulkee.
Miten lämpimän säteensä lähettää -
Sinut ympäröi, syliinsä sulkee.

Sinä oletko koskaan ajatellut,
Miten pitkä on pilvien reitti.
Nuo pilvet, mi kasteen kasvattaa -
vesivarjon maahan heitti.

Sinä oletko koskaan ajatellut,
Miten suru on lapsella syvä.
Ensi kerran, kun äidistä erkanee -
Helmaan itkien heittäytyvä.

Sinä oletko koskaan ajatellut,
Miten varmana nuori lempii.
Miten harkiten askeltaa aikuinen -
neuvotonna jo vanhus empii.

Sinä oletko koskaan ajatellut,
että tässä on elämä hyvä.
Ei huomisen tunteita tunteileva,
Ei eiliseen jättäytyvä.

Sinä oletko koskaan ajatellut,
Itke itkusi rakkaimpas nähden.
Kulje elämänpolkusi kätketyt -
Kaikki suuri on rakkauden tähden.

Ylös

Siitä kymmenen vuotta jo kohta on

Siitä kymmenen vuotta jo kohta on,
Kun me yhdessä sanoimme kyllä.
Me uskoimme; johdatus kohtalon
Meidät ympäröi hyväilyllä.

Me mietimme; elo jos heittelee,
niin me murheilta suojaudumme.
Sinun tahtosi voimakas rohkaisi
Ja me toisiimme kietouduimme.

Jos olisin silloin mä tiennyt vaan,
mihin kanssasi johtaa retki.
Oisin tiennyt - suhdetta rakkaimpaan
Täytyy kasvattaa joka hetki.

Miten monta iltaa me itkimme,
mutta tunsin, mä itken yksin.
Vähä vähältä tarve katosi
olla kanssasi sylityksin.

Löysin uuden kumppanin elämään.
Täyttyi polkumme askeleista.
Uuden rakkauden tunteen me rakensimme
elon pienistä sirpaleista.

Nyt tuo ääni, mink` kanssasi sammutin,
on jo uudelleen lähtenyt soimaan.
Uskon uudelleen elämän hyvyyteen.
Uskon uudelleen rakkauden voimaan !

Ylös

Oi Armahin

Oi Armahin
Sua ikävöin
mä tänä yönä kovin.

En paikallani olla voi
kuin aivan pienen tovin.

Taas koetan
menen vuoteeseen
ja makaan pienen hetken.
Ja niinpä päätän luokses tehdä
pienen öisen retken.

Kuin arvaten jo vastaan käyt
ja täynnänsä sull` syli
On halauksia parhaita
ja minä läikyn yli.

Ylös

Rakas

Rakas pikkuvarvas
Rakas hassu
Rakas punainen kuin pikku possu
Rakas varpaanväli
Rakas nilkka
Rakas siro pieni Punahilkka
Rakas pohje, taive
Rakas polvi
Rakas pehmoinen kuin poutapilvi
Rakas reisi
Rakas, rakas uuma
Rakas yksi paikka vähän kuuma.
Rakas napa, vatsa
Rakas pylly
Rakas lämpöinen kuin höyhenhylly.
Rakas selkä
Rakas hyvä rinta
Täyteläinen kaunis silopinta
Rakas niska, kaula
Rakas poski
Kovin viileä kun siihen koski
Rakas korva, nenä
Rakkaat huulet
Niistä riemuhuudon usein kuulet
Rakkaat silmät syvät hyvät kirkkaat
Niitä tarvitset, kun katsein virkkaat
Hiukses vilvoittavat lailla tuulen.
Parhaat kaikista niin luulen.

Täytät mieleni Sä aivan,
siksi näin mä tämän vaivan.
Vaikka kuvasinkin ulkokuoren
muistan sydämes rakkaan, nuoren.
Mutten puhua voi lainkaan siitä.
Rakkaani, sanat eivät riitä !

Viel aamu kuulas sarastaa

Viel aamu kuulas sarastaa
ja rannasta veden varaan
näin lähtee kaksi kulkijaa
vain uskonsa tukenaan.

Ei kolmatta päästetä mukaan,
kun purjehtii veneemme uus.
Ei arvannut lähtöä kukaan.
Ei ollut se salaisuus.

On rakkaus tuulemme parhain
ja usko ankkuri vaan.
Jos yhdessä pääsemme matkalle vain,
myös yhdessä pääsemme rantaan.

Viel aamu kuulas sarastaa
ja rannasta veden varaan
näin lähtee kaksi kulkijaa
vain rakkaus tukenaan.

Ylös