Jampe Tarinoita ojien varsilta Lehtikirjoituksia Pakinoita Rakkausriimejä Joulu
|
Pakinoita ja kirjoituksia
LUITA MURTUU… Kun Bergenin Yliopiston Lääke- ja hoitotieteellisen tiedekunnan opiskelijat vuonna 1986 tutkivat opinnäytetyönään Norjan Kalankasvattajaliiton toimeksiannosta kala- ja liharuuan vaikutuksista kalsiumin imeytymiseen ja luustotiheyteen - ja tätä kautta kansan terveyteen - oli toimeksiannon taka-ajatuksena saada käyttökelpoisia terveysväittämiä kalaruuan markkinointiin, Norjan terveysministeriö kiinnostui aiheesta ja opiskelijat saivat opinnäytetyöhönsä apurahan valtion kassasta - mikä sinänsä on monelle varttuneemmallekin tutkijalle vaikeaa - ja aloitettiin laaja tutkimus aiheesta. Tutkimusalueeksi valittiin pieni Hjelmen kalastajakylä Norjan länsirannikolta, jossa kalaruoka on ihmisten pääasiallinen ravinnonlähde. Vertailevaksi tutkimusalueeksi valittiin Oslon Evjen kaupunginosan hyvätuloisiin luokiteltu tarkkaan rajattu asujaimisto, joiden ravinnon koostumukseen sisältyi enemmän eläinrasvoja, punaista lihaa, alkoholia ja muita terveyden kannalta kiisteltyjä ravintoaineita. Tutkimuksen aikana kaikille valituille asukkaille tehtiin terveystarkastus ja kaikki sairastumiset ja tapaturmat kirjattiin tarkasti. Noin 8 kuukauden seurantajakson aikana havaittiin, että Evjen asukkaille tapahtui 33,7 % enemmän luunmurtumia ja pehmytkudosvenähdyksiä kuin Hjelmen kalastajakylän asukkaille. Kun tutkimustuloksia verrattiin eri alueiden kesken, ei aineistosta löytynyt mitään tapaturma-alttiuteen korreloivaa terveydellistä asiaa, joka olisi selittänyt näin merkittävän eron luunmurtumissa. Tutkijat turhautuivat, mutta aloittivat jatkotutkimukset syyn selville saamiseksi ja tekivät haastattelun molemmilla alueilla kaikille tapaturmaisesti itsensä loukanneille. Haastattelututkimusten analysointiin ja purkuun käytettiin kuusi viikkoa ja kaikki poikkeavat asiat kirjattiin. Lopulta kävi ilmi, että Evjen kaupunginosan asukkaiden suurempi tapaturma-alttius olikin asuinympäristön syytä. Kostean meri-ilmaston ja aamupakkasten yhteisvaikutuksesta umpi - asvaltoidussa Evjen kaupunginosassa liukastumiset olivat suurin yksittäinen syy suurempaan tapaturma-alttiuteen. Hjelmen köyhässä kalastajakylässä sen sijaan vain päätie oli asvaltoitu, mutta kaikki kävelypolut oli päällystetty karkealla soralla. Tutkimuksen loppuraportin saatuaan Norjan Kalankasvattajaliiton silloinen puheenjohtaja Rainer Gnyrdal kiitti opiskelijoita hyvin tehdystä työstä ja käytti lyhyen puheenvuoron.: "Lähdimme tutkimaan kalaruuan terveysvaikutuksia, mutta saimme selville, että hiekkapintaiset kävelytiet ovat tehokas tapaturmien estäjä. Tulemme luovuttamaan tutkimustuloksen Liikenneministeriöön sekä Ympäristöministeriön kaavoitusosastolle. Kiitän kaikkia hyvin tehdystä työstä." Meillä täällä Naantalissa on upeat kävelymaisemat ja hiekkaiset kävelypolut. Yllä oleva kirjoitus ei varsinaisesti ole totta vaan ainoastaan keino tuoda asiani esille. EI ASVALTOIDA JA KIVETÄ
KAIKKIA POLKUJA niin että myös niillä, joiden askel ei
enää ole niin varma, on turvallista liikkua aamupakkasilla. Kaupunkiretki Mooron. Mua pyydettiin yhteen palaveriin tonne pääkaupunkiin Mannerheimintien varteen tällä viikolla. Ilmoittauduinki sinne sihteerille, että tulen. Palaverit on tärkeitä. Kysyin viisaalta vaimoltani, et kannattaaks sinne mennä omal autol vai junal. Vaimo sano, et junal. Kallistuin kumminki autoon, ku uus moottoritie oli viel vallan kokematta. Soitin varmuudeks palaverikutsujan sihteeril, joka vakuutti, että maksullisia parkkipaikoi on ihan palaveripaikan edustalla. Moottoritiematka meniki joutuin. Uusi tie oli loistavassa kunnossa. Paria tunnelii vissiin viel kiillotettiinki, kun ne oli suljettu huoltoo varten. Hyvä kun huolletaan. Säästyy varmaan bensaaki. Ihmettelin, kun laitoin Helsinkiin saapues vilkun liian aikasin, ja viereinen kaista tyhjeni kuin taikaiskusta. Tuommonen Turussa tuntematon ilmiö on kuulemma suosittu Euroopas, minne ei kyl kannata omal autolla lähtee. Ei o ihme, et on ruuhkii. Mulla oli tunti aikaa kun tulin Munkkiniemen kohdalle ja kävin syömässä Hesellä –kerros vihannesateria maidolla. Sitte huomasin, et kolikko-osasto oli koko lailla tyhjä. Löysin lähistöltä pankin, jossa oli pitkä jono, mutta neuvoivat välihuudolla, että Otto-maatti on pienen matkan päässä kauppakeskuksen pulojenpalautuslinjan vieressä. No se löytyikin helposti ja sit vaan nopeesti toisella laidalla olevan K-Marketin kassalle ostamaan purkkaa, että sain setelit pieneks. Olin 10 min etuajassa palaveripaikan edustalla ja sain auton parkkiin. Mittari kerto, että maksimiaika on tunti ja automaatti nielee vaan 20 ja 50 – senttiset kolikot. Niitä hain sitte viereiseltä huoltoasemalta ostamalla purkkaa. Myöhästyin palaverista ja jäin ilman aloituskahvia, mutta kiitokseksi sain Helsingin kaupungin pysäköinninvalvontaosastolta jäsenmaksuanomuksen kerhoon nimeltä ”Pysäköintaika loppu”. Kotimatkalla mäyssäsin purkkaa ja mietin. Pitäsköhän tästä kertoa jotain vaimolle? Ei kai, sanoo vaan, että mitäs minä sanoin… Mitä auto viestii omistajastaan? Tuossa viime aikoina on ollut runsaasti keskustelua siitä, minkälaisia ihmisiä eri automerkkien omistajat ovat. Kysehän on tulkinnoista, joihin aina vaikuttaa kyseisen tulkitsijan arvomaailma. Audin omistajat ovat rikkaita kauppiaita, joille laatu on tärkeämpää kuin hinta. He ajavat säästeliäästi ja vaihtavat harvoin autoaan uuteen. Heistä on kiva joskus kulkea vaikkapa paikatuissa vaatteissa kaupungilla. Bemarin omistajat ovat ihmisiä,
jotka haluavat korostaa omaa katutietouttaan. He eivät ole kuunnelleet
auton valinnassaan ammattilaisten mielipiteitä vaan tekevät
auton hankintansa täysin mielikuvien perusteella ja hyvin usein Citroenin omistajat ovat boheemeja nautiskelijoita, joiden elämää ei häiritse usein toistuvat korjaamovierailut. Päin vastoin, se korostaa sopivasti heidän sosiaalista ja suurpiirteistä luonnettaan. Sitikan omistajat pitävät persoonallisesta pukeutumisesta. Kirkas kontrasti ja punaiset kaulaliinat ovat heidän tavaramerkkinsä. Fiatin omistajat ovat usein naisia, joilla ei ole ollut ketään miesystävää, jolta kysyä autoista. He ovat ostaneet auton täysin mainosten ja myyjän lipeväkielisyyden ansiosta. Heille Fiat on usein ensimmäinen uusi auto -ja viimeinen. Fordin omistajat kunnioittavat perinteitä. Heille on kaikki kaikessa, että auton nimessä on neljä kirjainta, joihin voi luottaa. Vaikka auton olisi koonnut kielitaidoton siirtotyöläinen vihanpuuskassaan. Fordin omistaja pukeutuu mielellään harmaaseen ja käyttää vaatteensa hyvin usein loppuun. Hondan omistajat ovat itämaisia elämänarvoja kunnioittavia ihmisiä. Heille laatu merkitsee paljon, mutta autolla ei sinänsä tarvitse olla statusarvoa. Hondan omistajat haluavat pitää selkeän järjestyksen elämässään. He pukeutuvat tilanteen mukaan joustavasti ja mukavasti. Auto pitää vaihtaa usein. Jaguarin omistajat arvostavat nostalgiaa. He haluavat ajaa 20 vuotta vanhalla tekniikalla ja maksaa siitä nykypäivääkin kalliimman hinnan. Heillä ei ole hermoja ollenkaan, mitä tulee pikkuvikojen sietoon, sillä eihän niistä asioista tarvitse kertoa kenellekään. Jaguarin omistaja haluaa muutenkin pitää elämässään kaikki omana tietonaan ja pukeutuu mielellään vaaleaan. Ladan omistajat ovat elämään vakavalla huumorilla suhtautuvia perusarvoja kunnioittavia ihmisiä, joille aate on yksilöä tärkeämpi. Tiettyä seikkailunhalua on silti olemassa. Mielivaate on reilu sarkapusero ja pipo. Harrastuksena toripilkki.
Nissanin omistajat ovat laatutietoisia japanin ystäviä. Heidän tosin täytyy olla pienikokoisia, sillä suurikokoiset ihmiset eivät edelleenkään mahdu japanilaisautoihin. Nissanin status on sisäsyntyistä. Vain toinen Nissanin omistaja voi todella ymmärtää toista. Opelin omistajat ovat laatuun pyrkiviä, joiden rahat kuitenkin usein loppuvat ja he päätyvät Opeliin. He vaihtavat autoaan usein, koska tietävät mitä vanhoille Opeleille tapahtuu. Auto ei ole heille status vaan kulkuväline. He ovat korjaamojen ja hinausyrittäjien kavereita. Opelin omistajalla on harvoin ulospäin näkyvää tyylitajua ja sisäinen rauha onkin hänelle monta kertaa ulkoista tärkeämpää. Peugeotin omistajat ovat tuhlailevia intellektuelleja. Heille ei merkitse paljon, jos auto on usein korjaamolla tai sen arvo laskee. Pääasia on näyttää tyylikkäältä tilanteessa kuin tilanteessa. Peugeotin omistajat ovat kaikki kavereita keskenään ja heillä riittääkin usein paljon puhuttavaa omista kokemuksistaan autoilun suhteen. Heille elämä on mukava pieni seikkailu, joita vastoinkäymiset eivät järkytä. Renaultin omistajat erottaa Peugeotin omistajista oikeastaan vain se, että he haluavat oikein erikoisesti snobbailla tuhlailevuudellaan ja yksilöllisyydellään. Lisäksi heitä kiehtoo juoda saman nimistä juomaa. Saabin omistajat ovat perinteisiin jämähtäneitä turvallisuuskeskeisiä ihmisiä, jotka haluavat suhtautua kaikkeen elämässään "järkevästi". He käyttävät paljon pikkutakkia ja kuuntelevat porukassa muita näyttäen harvoin, mitä itse ajattelevat. Volkswagenin omistajat ovat ostaneet halvan auton kalliilla ja ovat erityisen tyytyväisiä ratkaisuunsa. He tyytyvät elämän järkiratkaisuihin ja alistuvat mielellään johdettaviksi. Uuden mallin esittely on aina koko perheen tapahtuma, sillä onhan Volsu silti oikein perheenjäsen. Volvon omistajat ovat onnellisia,
että heillä on Volvo. Volvo tuntuu turvalliselta ja aina voi
perustella, että se oli järkiratkaisu. Turvallisuus on taloudellisuutta
tärkeämpää ja omaa statusta halutaan korostaa vaivihkaa.
Jostain kumman syystä muista suomalaisista poiketen Volvon omistajat
pitävät ruotsalaisista. Euroopanmatkailua Vaimoni painosti minua jo tammikuusta saakka lähtemään automatkalle Keski-Eurooppaan kesälomalla. Jotenkin kuvittelin, että pystyn välttämään matkan, mutta kesäkuun lopulla näytti väistämättömältä, että matkalle pitää lähteä. Minä yritin selittää, että automme on jo vanha ja vahtikoiramme Adolf ei ymmärtäisi pitkää poissaoloamme ja että kuluja tulisi paljon ja että joudun työssäni paljon matkustamaan… Hävittyäni henkien taiston matkan suhteen yritin vielä viikkoa ennen matkaa vaihtaa vanhaa autoamme uuteen tai vähän käytettyyn, mutta en löytänyt kuin yhden sopivan, joka jäi kuitenkin saamatta, koska autokauppias ei hyväksynyt välirahatarjoustani. Niinpä ajoin 11 vuotta vanhan autoni tutulle korjaajalle, joka vaihtoi öljyt, iskarit ja putsarit ja toivotti käsi sydämellä hyvää onnea matkallemme. Niukan budjetin takia pakkasimme mukaan vanhan, mutta hyväkuntoisen itäsaksalaisen huvilatelttamme sekä 79,- hintaisen grillin, kolme pakettia pannukahvia, 6 purkkia lihapullia ja 2 nöttköttiä sekä tietysti Turun Sinappia. Hurautimme Turusta Tukholmaan lautalla yön aikana ja ajoimme ensin Tanskaan saakka. Seuraavana päivänä olimme jo Saksassa matkalla kohti määränpäätämme Mosel-joen laaksoa, jonne saavuimme kolmantena päivänä. Mosel ja Rein yhtyvät Koblenzin kaupungissa ja jokien yhtymäkohdassa , jossa pysähdyimme, on vuonna 1897 pystytetty Frederik Wilhelmin ratsastajapatsas, joka on nykyään Saksan yhtenäisyyden muistomerkki. Ajelimme Koblenzista Trieriin - Saksan vanhimpaan kaupunkiin - ja ihailimme maisemia ja viiniviljelmiä ja opiskelimme, mitä tarkoittaa Kabinett, Spätläse, Auslese ja Beerenauslese. Moselin maisemat olivat kauniita ja autobaanat nopeita, mutta ei minusta kyllä mitään Saksan ystävää tullut. Saksassa kaikki kerrotaan vain saksaksi, jopa tv-ohjelmat dubataan ja turistia kohdellaan vähän niin kuin välttämättömänä pahana - tulkaa nyt, kunhan olette kunnolla ja siivoatte jälkenne. Kunnollisen logistiikan puuttuessa kaikki tiet ovat täynnä puolityhjiä rekka-autoja ja 80-miljoonaisesta kansasta tuntui vähintään puolet olevan koko ajan liikkeellä. Kotiinpäin oli mukava tulla Flensburgin Citti-marktin annilla täydennettynä siltoja pitkin. Uusi tie Kööpenhaminan ja Malmön välillä löytyi helposti. Tukholmaan tullessa vanhan kaupungin laiturit olivat täynnä vanhoja purjelaivoja ja kun sai auton lauttaan, oli jo kuin olisi kotona. Kotona oli sillä aikaa kaikki hyvin. Mitään ei oltu varastettu. Adolf oli hoitopaikassaan syönyt jotain sopimatonta ja päästänyt pienen pirauksen persialaiselle, mutta sen kuulemma korvaa kotivakuutus. Autokauppias soitti ja kertoi olevansa valmis hyväksymään tarjoukseni, jos vielä olen halukas tekemään kauppaa. Pyysin palaamaan asiaan vuoden päästä. Matkailu avartaa. Saksalainen viini ja olut on hyvää. Mutta parasta oli tulla kotiin tänne Naantaliin, syödä ruisleipää, juoda kahvia, kuunnella radiosta hyvää suomalaista musiikkia ja päästä vähän kirjoituksen alkuun: Ennen soudettiin tervaa satamiin, Nyt ei tarvitse löydä
kuonoa tatamiin, Kun on uskallusta, uskoa,
ei huolta. Ei enää yhtään
nuoltua takapuolta, Matkaterveisin
Pakina Loimaasta ja Loimaan kunnasta (ennen yhdistymistä) Tapaaminen vuonna 2015 Paavo L, Erkki L ja Olavi A-N - Terve vaari, mites polvi nousee?, kysyi Paavo, kun hän sattumalta tapasi vanhan tuttavansa kesälomareissullaan Loimaan savilinnan kahvilan tiskillä. - Hyvinhän se, ja löytyy sitä vielä muutakin potkua, virnisti Erkki. Poikkesin tänne, kun auton kaasutankki vilkutti punaista. Katos ketä tuolla on: Vanha Olkku. Mennään haastattelemaan. - Terve Olavi, jaaha, täällä sinä vahdit vielä reviiriäsi, mitäs tänne Loimaalle kuuluu, kysyi Paavo. - Mitäs tänne, kurjuutta kummempaa. Eläkepäiviä tässä viettelen ja poikkesin pelaamassa vähän uhkapelejä. Täältä on virtuaaliyhteys Las Vegasiin. Pelasin avopokeria ja menin nokittamaan vanhalle tekijälle. Meni perkules euro poikineen siihen nokitukseen. No kerrankos sitä sattuu. Mitäs te vanhat kupparit tällä liikutte? - Ollaan ohikulkumatkalla ja poikettiin sattumalta yhtä aikaa tankkaamaan. Te sitten saitte tämän Savilinnan tänne pystyyn alle 20 vuodessa, lausahti Erkki. - Saatiin, ja ollaan tänne saatu paljon muutakin. Meiltä löytyy lopultakin paljon ideoita ja energiaa, kun lähdetään liikkeelle. Loimaan savessa on voimaa, sanoi Olavi. - Silloin kun Eu:n kansallisvaltiot lopetettiin vuonna 2008, haimme tänne Loimaan seudulle erityissiirtymäaikaaja saimme pitää ylimääräiset viisi vuotta osoitteissamme Loimaa, FINLAND. Kun kunnat lopetettiin vuonna 2013 ja Suomeen perustettiin 12 kaupunkivetoista hallintosegmenttiä, haimme taas erityissiirtymäaikaa. Yhdessä Maatalousmuseon hallinnon uudistuksen kanssa saimme perustaa erityisalueen, jossa Suomeen jätettiin jäljelle kaksi kuntaa, tai oikeammin yksi: Loimaan kunta ja sen rinnalle Loimaan kaupunki, jatkoi Olavi, ikään kuin muistuttamaan menneestä. - Erityisalueen perustamisen puolestapuhujana oli se, että Loimaalla oli Suomen pisimmät perinteet kuntaliitosten vastustamisesta. Ehtoja oli tosin muutamia. Maatalous siirrettiin takaisin hevosaikaan ja teollisuuden piti sitoutua käyttämään vesivoimaa 18 % energiastaan. Vesivoima tosin tuodaan kauempaa, kun Loimijoen veden käytöstä ei vielä olla päästy yksimielisyyteen, kertoi Olavi edelleen. - No johan on, päivitteli Paavo. Hyvin näyttävät asiat olevan maakunnassa. Ja kyllä tuossa Turun rajalla maisema tuntui muuttuvan. Ikään kuin pellon ojissa kasvavat pajukot olisivat vihreämpiä täällä Loimaan erityisalueella. - No, mitäs nyt sitten seuraavaksi, kysyi Olavi Paavolta ja Erkiltä. Erkki lähti Brysseliin vähän kuin maanpakoon ja saitte kohvoijattua hänet komissaariksi. Ja nyt on sitten kansallisvaltiotkin lopetettu. Onkos teillä vielä tietoa, mitä nykynuoret puuhaa?? - Eipä tässä isompia, Paavo hymähtää ja hymyilee vinosti. Päivin lapset ovat Brysselissä, mutteivät enää meitä informoi. Eikä meitä sen puoleen enää kiinnostakaan. On vähän toisenlaisia kiireitä. - No minkälaisia, kysyi Olavi. - Silloin, kun Erkkiä vietiin Brysseliin, niin oikeasti puolet Suomen kansasta ja kaikki sosiaalidemokraatit toivottivat hänet tervemenoa vaikka kuuhun. Siitä saatiin idea ja pantiin vaivihkaa keräys pystyyn. Nyt on rahat kasassa ja lähdetään naapurista vähän avaruuslennolle. Näin tammikuun alennusaikana kaksi pääsee yhden hinnalla vain 32.000 eurolla. Samalla voidaan tarkistaa veto, kertoi Paavo. - Mikä veto, kysyi Olavi. - Nouseeko kaikki paremmin
painottomassa tilassa, tarkensi Paavo.
No Moron, Tuli tehtyä telttailureissu
Norjaan tässä kesällä. Karautettiin Naantalista
Finlinkillä Kapelsääriin yks yö niin että heilahti.
Ja ajettiin heti eka päivänä Ruotsin Arviikkaan. Siellä
syötettiin parmoja suht mukavalla leirintäalueella ja viihdyttiin
hyvin. Seuraavaks ajettiin jo Norjaan
ja jo alko maasto kumpuileen. Jos kuka ei o käyny Norjassa, ni
siellä peltohehtaarit on tilan säästämiseks nostettu
vähintään 45 asteen kulmaan mäkien rinteille. Samalla
alko avoimet laidunalueet ja teitä ylitteli millon lampaat, kilipukit
taikka lehmät. Ku siinä ajeltiin kohti
Keirankerin vuonoo, ni aateltiin, että kutunjuustosta maassa täytyy
olla ylituotantoo. Senverran paljo oli kutujuustomainoksii teitte varsil
- ja kutui. No, vuonoi tuli kateltuu
ja luntaki nähtii ja pirun pitkii tunnelei. Aikamoisii mäyrii
o norjalaiset. Ja yhden semmose jutun maanviljelijät kehittäneet,
mitä meillä ei tunneta. Ajelivat lehmänpaskaa sateella
purojenvarsipelloil. Semmosta jottain liima-ainetta kuulemma syöttävät,
ettei paska valu. Tiä häntä. Haisi kumminki. Matkaterveisin
TIETOA KERTYY… Kun sihteerini 80-luvun puolivälissä valmistui hyvin arvosanoin Turun Kauppaoppilaitoksesta yo-merkonomiksi, riitti hänen tärkeimmäksi työkalukseen sähkökirjoituskone, johon sai muistiin kymmenen vakiosanontaa ja yhden A4-kokoisen asiakirjan asetteluineen. Monissa kaupoissa kirjoitettiin vielä kuitit käsin ja kotitietokoneet tekivät vasta tuloaan markkinoille. Itse asiassa huonoin aine sihteerilläni oli konekirjoitus, sillä pitkien kynsien takia hän aina hidasteli kirjoitusvauhtiaan ja paras tulos hänelle kirjattiin 3570 lyöntiä puolessa tunnissa. Minä palkkasin hänet töihin pelkästään ulkoisten syiden takia. Koska kirjallinen tuotantoni on vielä 10 vuoden jälkeenkin puuskittaista ja ailahtelevaa, ei hänen silloinen hitautensa kirjoitustehtävissä estänyt palkkaamista. Hänen tyylikäs kauneutensa ja toimiston käytävillä leijaileva hurmaava hajuvetensä tuoksu tuo vielä nykyäänkin ylimääräistä ekstraa näihin tylsiin toimistopäiviin. Sihteerini Leena-Marja 12 vuotta sitten naimisiin paraislaisen yrittäjän kanssa ja samalla hukkasi tyttönimensä. Hänelle tuli tuossa Juhannuksen kynnyksellä merkillinen perintäkirje, jossa häneltä perittiin 907,20 mk päivämäärällä 26.6.2000. Maksua pyydettiin maksamaan sen uhalla, että tulee lisäkuluja jos ei maksa. Koska Leena-Marjan mies on pitkällä työmatkalla Australiassa, toi hän perintäkirjeen töihin ja näytti sitä minulle. Tutkin kirjettä, jonka oli lähettänyt kansainvälinen perintäfirma ja toimeksiantaja oli kirkkonummelainen firma postilaatikko-osoitteella. Perinnän syynä oli 81,- suuruinen ostos vuonna 1997 ja 100,- suuruinen ostos vuonna 1998. Perintäkuluja oli merkitty 560,- korkoakin 43,- ja alv:tä 123,-. Viitteenä luki, että toimeksiantajamme on päättänyt jatkaa perintää. Soitin puhelintiedusteluun ja kysyin toimeksiannon antaneen firman puhelinnumeroa. Sitä ei löytynyt. Sitten soitin perintäfirmaan. Siellä kerrottiin ystävällisesti, että perinnän syynä on Marja Kurukoski -nimisen henkilön tekemät ostokset ja he ovat saaneet nykyiset osoitetiedot tietoalan alihankkijaltaan. Koska he eivät olleet tarkistaneet kirkonkirjoja, josta olisi käynyt ilmi, että Leena-Marja on ollut onnellisesti naimisissa toisella nimellä jo 12 vuotta, pääsi käymään töppäys eli perintäkirje tuli väärään osoitteeseen. He lupasivat keskeyttää perinnän ja antaa palautetta alihankkijalleen. Tässä kohtaa herää tietenkin sitten kysymys, onko kukaan koskaan ostanut mitään kyseiseltä postilaatikkofirmalta, kun heillä ei ollut varaa laittaa edes puhelinnumeroa 118:n saataville?????? Toinen kysymys on, että paljonko velotaan ja maksetaan aiheettomasti tai laitetaan aiheeton perintä tietokoneen syyksi????? Koska firmassani edelleen käytetään paljon tavallista sähkökirjoituskonetta ja liiketoiminta on vähäistä, ei tietokoneiden ja niitä käyttävien ihmisten aiheuttamat väärinkäytökset ole arkipäivää. Suurempia tietovuotoja firmassani syntyy kun lievästi lonkkavikainen schäffer - vahtikoirani Adolf kaataa nälissään takapihan roskiksen ja levittelee rypistyneitä käsikirjoituksenalkujani pitkin katua. Mutta ystävieni ongelmia kuunnellessani tulee mieleen, että orwellilainen ennustus - ISO VELI VALVOO - on käynyt toteen. Työnantaja valvoo tietokonettasi ja puhelintasi, jos et käytä koodausta on internetin kautta lähetetty sähköposti avoin kirja kaikille halukkaille, kännykkäsi ja sinun sijaintisi tiedetään ja sitä voidaan kuunnella. Ja jos käytät luottokortteja, kaikki ostoksesi tilastoituvat johonkin. Tuletko koskaan ajatelleeksi, että ystävällisesti kassalla Plussa- tai Bonuskorttiasi kyselevä kassaneiti vain haluaa varmistaa, että tämänpäiväisetkin kissanruokaostoksesi tilastoituvat tarkempaa analyysiä varten… Tietoa kertyy. Teknologia tuo hyvinvointia - niillekö joille tietoa kertyy? Lähdetääs
lomalle ja vedetään töpselit seinästä !
|