Tarinoita ojien varsilta ja kuralätäköistä

ESIPUHE

Rakas lukijani,

Jokaisessa meissä on monenlaisia ominaisuuksia ja elämäntilanteiden vaihdellessa erilaiset luonteenpiirteemme korostuvat tilanteen mukaan.

Joissakin meistä on eri persoonia; siis erilaisia ihmisiä saman kuoren sisällä. Osa jakautuneista persoonista joutuu valitettavasti turvallisuussyistä asustelemaan lukkojen takana, mutta osa vaeltaa vapaana. Varsinkin sellaiset, joiden sivupersoona on osoittautunut vain luovuuden kannattelevaksi voimaksi, saavat yleensä asua omassa kodissaan ja ilmaista itseään vapaasti.

Minussa on syntynyt monta ihmistä. Kun rakastuin ensimmäisen kerran, opin ilmaisemaan itseäni ja tunteitani kirjallisesti. Kirjoitin rakastetulleni kirjeitä lähes joka päivä.

Kun opiskelin lukiossa, löysin itsestäni luovuuden lähteen tehdä sketsejä ja tekstejä erilaisiin tilaisuuksiin.

Kun rakkaitani on kuollut, olen oppinut ajattelemaan, että luonnon mittakaavassa ihmisen elinkaari on lähes yhtä pitkä, kuoli hän sitten kolme- tai satavuotiaana.

Kun lähdin työelämään, opin analysoimaan johtajia ja työyhteisöä tarkalla silmällä. Tämä ei aina ole ollut eduksi, sillä menestyminen työyhteisössä edellyttää kykyä nöyryyteen, nuoleskeluun ja suostumiseen hyväksikäytettäväksi.

Kiitän kannustuksesta puolisoani Tiinaa ja tyttöämme Sannia, Jukka Heinosta, Sinikka Svärdiä, Tauno Tauriaista, Markku Heikkilää ja Kari Purssilaa.

Nauti tai käytä sytykkeenä.

Urpo

Kerronpa vähän itsestäni.

Olen syntynyt 1959 kuusilapsisen perheen kuopuksena. Vanhin siskoni syntyi vuonna 1951, joten vanhemmillani näytti siis olleen kova kiire kasvattaa kodin työvoimaa.

Synnyin sunnuntaina kirkonkellojen aikaan ja minusta ennustettiin pappia. Sen verran kokeilin onneani, että pyrinkin teologiseen tiedekuntaan ja pääsinkin, mutta pappia minusta ei ole vielä tullut. Pidän kuitenkin sinnekin suuntaan portit auki.

50-luvulla oli tapana tehdä paljon lapsia ja lapsityövoiman käyttö tilan töissä oli sallittu. Valio ei boikotoinut lapsityövoimalla tuotettua maitoa.

Töitä oli myös tarjolla. Karjatilalla, jossa kasvoin, oli parhaaseen aikaan 10 lehmää, 1.000 kanaa ja 20 emakkoa. Oli siinä puuhaa koko perheelle. Varsinkin, kun isä huiteli pitkin maakuntaa edistämässä työuraansa ja osallistuipa hän politiikkaankin. Itse asiassa Marttakerho taisi olla ainoa yhdistys, jossa hän ei ollut. Sinne pääsivät vain pallittomat.

Isä oli hyvä organisoimaan. Työt oli tehtävä päivän aikana. Jos ei ehtinyt, sai jatkaa illalla ja yöllä. Hän myös osasi yksinkertaisin keinoin saada kaikki ymmärtämään, että hänen tapansa oli ainoa oikea. Hyvä isä.

Kotitöissä opin kaikenlaista. Tein kylvöjä 11-vuotiaana ja ajelin traktorilla yleisillä teillä kuin aikamiehet jo 14-vuotiaana. 15-vuotiaana osasin kyntää, äestää, kylvää, jyrätä, levittää sontaa, ruokkia sikoja, kanoja, lehmiä, koiria ja kissoja. Osasin tietenkin myös pestä kananmunia.

Koska isä oli aina pois, me kaikki lapset teimme töitä sellaisella asenteella, että mitään ongelmia ei ole. Kaikki on mahdollista ja oikeasti monet asiat jopa pakollisiakin. Kaikki piti opetella ja keksiä itse ja oli tyhmää kysyä keneltäkään neuvoa.

16-vuotiaana sain muutaman illan vapaata talviaikaan ja opettelin soittamaan rumpuja. Ensimmäinen arvostelijani haukkui minut pataluhaksi ja väitti, ettei minusta tule koskaan rumpalia. Mistä kummasta hän osasikin vetää oikeasta narusta. Muutaman vuoden päästä osasin soittaa rumpuja niin, että kaikki olivat aivan ällikällä lyötyjä. No, tein sen vaan piruuttani. Lopetin rumpujen soiton, koska vapaaillat vähenivät ja vastuu tilan töistä painoi.

20-vuotiaana osasin sitten jo korjata myös autoja, traktoreita, kuorma-autoja ja maatalouskoneita. Osasin hitsata sähköllä ja kaasulla ja käyttää katkaisulaikkaa sekä yhdellä kädellä että ilman suojalaseja.

Kun armeijan oppilastoverini valitsivat minut reservialiupseerikoulussa kurssin ahkerimmaksi ja sain reservikillan viirin pöydälleni, olin ylpeä itsestäni.

Nyt vähän vanhempana olen ryhtynyt kokoamaan vanhoja tekstejäni ja tekemään uusia. Ja pohtimaan, mitä muuta minusta voisi tulla isona….

PENKKARIRUNO 1979

Koulussamme Karhukopla valloitti estradin.

Tytöt, pojat, miehet, naiset,
peruskoulun pienokaiset,
Ankkalinnan opettajat,
yhtä kaikki, ankkaparat.
Teille tahdon julki tuoda
sisälmyksein ulos suoda.

Elämästäin monta vuotta
tuskaillut oon aivan suotta
sisäpuolla koulun muurin
alla opein diktatuurin.

On raskas ollut painolasti,
kun päässyt oon mä tänne asti
Mut vielä huudan huomion
ennen kuin saan tuomion.

Mua opettaa kai koetti moni,
mut sieluni kuin xylfoni,
kerran soitti, kerran huus,
sitten tuli hiljaisuus.

Jos oisin tehnyt kaikki toisin
hymyillä mä teille voisin.
Vaan nyt, ei toivoa, vähääkään,
kun lukenut en päivääkään.

On koulu loppu kohta aivan,
mut vielä, koemme tuskan, vaivan.
Käy mielessä jo puistatukset,
eessä kun on kirjoitukset.

Vaan pian on päivä toukokuun
ja unohdamme kaiken muun.
Ja kausi alkaa uusi voi,
kun Gaudeamus meille soi.

PENKKARILAULUJA VUODELTA 1979

Mä. ystäväksi kerran. . .

Mä ystäväksi kerran opettajan sain. hän oli mulle silloin kuin rakkaimpain . Mä luulin, tää suhde onnen tuottaa. Kuin pieni kissa kuin pieni hiiri, mä häneen taisin luottaa.

KERTO: Se oli nelkku, se oli nelkku, se oli nelkku vain. se oli nelkku, se oli nelkku, se oli nelkku vain, kun hältä sain.

En aina ollut paras, mutta häntä kuuntelin, ja hänen mielipiteet mä omikseni muuntelin. Mä luulin, tää suhde onnen tuottaa. Kuin pieni kissa, kuin pieni hiiri, mä, häneen taisin luottaa.

KERTO...

Mä olin kohtelias, ja ovet aukaisin. Ja hymyn mulle antoi, kun silmiin vilkaisin. Mä luulin, tää suhde onnen tuottaa. Kuin pieni kissa, kuin pieni hiiri mä häneen taisin luottaa,

KERTO…

Tuli joulu, loppui koulu, ja torkan mä sain. Ja luulin, ett´ kympin saan mä rakkaaltain vihdoinkin... Mä luulin, tää suhde onnen tuottaa. Kuin pieni kissa, kuin pieni hiiri, mä häneen taisin luottaa.

KERTO...

Paperinen pää

Tein minä paperista uuden pään. Menin sitä kouluun näyttämään. Reksi sanoi: Ei kelpaa paperinen, pitää olla aivan tavallinen.

Tein minä muovista uuden pään. Menin sitä kouluun näyttämään. Vastaan tuli ope, sanoi: HIRVITTÄÄ, täällähän on poika jolla on muovinen pää.

Tein minä pellistä uuden pään. Menin sitä kouluun näyttämään. Yksi tunti meni, ei enenpää. Kun kolisi niin kovin tuo peltinen pää.

Tein minä PUUSTA uuden pään. Menin sitä kouluun näyttämään. Mut sisään otettiin, ne huusi silmin loistavin: PUUSTAHAN ne päät on opettajainkin.

Runo maamieskoulun juhliin 1980

Laitumelta Lehtohaasta

Laitumelta lehtohaasta
Ruokaa monenlaista saa.
Karsii puusta, tonkii maasta,
Ruohonkorrest´ rouskuttaa.

Huoletont´ on elo sillä
Parempaa ei olla vois.
Ruoka kasvaa eläimillä.
Sade huuhtoo paskan pois.

Vaan eipä sovi jokkaiselle
Elikolle laidunmaa.
Vain yksi näistä kotoisista
Herrastella siellä saa.

Sä luulet, että lehmä sinne
Hyvin soppii, sarvipää.
Vaan miten lienee sitten laita,
Kun kannon nokkaan nänni jää.

Ei passaa lypsylehmää mennä
Laitumelle ajamaan.
Paarmat pistää, sääsket immee,
Veri kuivuu kokonaan.

Ei sovi pässin suuhun ruoho.
Vain narskuttaapi hammasta.
Siks turha sun on laitumelle
Talutella lammasta.

Jos sä uuhen ulos ajat,
Pässiparat sisään jää.
Eihän pässi kehtaa ulkoilmas
Uuhen kanssa äheltää.

Jos mietit tarkkaan, huomaat,
Melkein kaikissa on vika.
Vaan parahiten ulos soppii
Rasvanahkasika.

Sika tonkii tunkiosi.
Kaunistaapi kukkamaat.
Sika käypi valloitamaan
Laitumet ja lehmihaat.

Kun Sä potkit possun ulos,
Laitumesi sille jaat.
Parahin on lopputulos -
Kelpo kinkut siitä saat.

LAULU KAUPPAOPISTOAJOILTA 1985

Säv: Riders in the sky

Kun merkonomi matkallansa olutkapakkaan
nyt törmää vanhaan tuttavaanpa kouluajoiltaan.
Hän kylkeen tätä tönii, kysyy silmiin katsoen:
Sä saitko hyvän homman vai naitko rikkaan tyttären.

Töitä vai ei, töitä vai ei, sä saitko hyvän homman, vai näitkö rikkaan tyttären.

Kun merkonomi matkallansa olutkapakkaan
taas törmää vanhaan tuttavaansa kouluajoiltaan.
Hän kysyy, miten menee kanssa rikkaan tyttären:
Sä saatko pian Iapsia vai perit firman sen.

Töitä vai ei, töitä vai ei, sä saatko pian Iapsia vai perit firman sen.

Kun merkonomi matkallansa olutkapakkaan
taas törmää vanhaan tuttavaansa kouluajoiltaan.
Hän Kysyy miten pyörii firma rikkaan tyttären.
Ja miltä tuntuu Mersu kera minkkiturkiksen.

Töitä vai ei, töitä vai ei. Ja miltä tuntuu Mersu kera minkkiturkiksen.

Taas merkonomi matkallansa olutkapakkaan,
hän törmää vanhaan tuttavaansa kouluajoiltaan.
Ja kasvot tuhkanharmaat pussit alla silmien,
hän kaverilleen kertoa nyt tahtoo totuuden.

Töitä vai ei, töitä vei ei. Nyt konkurssiin se laitettiin, firma rikkaan tyttären.

Uudenvuoden toivotus v. 1996

Lähteös lunne puotiin tuimaan -
viinakauppaan jo vikise.
Pistä pötsin pöpöt uimaan,
Lääkkeellä itsesi lukitse.

Katso juhlat aamuun asti.
Juhli joukossa jukomaan.
Kärsi sitten krapulasta -
vointi väistyköön sijaltaan.

Kesätoivotus

Kesän tuoksuista parhaimmat mieleen jää
kukkakedot ja metsäpolut.
Syvä syreenintuoksu ja mansikat,
merivesi ja kylmä olut.

Suomalainen menestyy

Ennen soudettiin tervaa satamiin,
syötiin pettua ja kaloja,
veistettiin sahojen pokia.

Nyt ei tarvitse löydä kuonoa tatamiin,
pyydellä armopaloja.
Meillä on Fortumit, Vaisalat ja Nokia.

Kun on uskallusta, uskoa, ei huolta.
Niin pärjää Suomen kansa,
kun sisuansa osaa käyttää.

Ei enää yhtään nuoltua takapuolta,
vain tekee parhaimpansa:
Jo kohta suomalainen suunnan näyttää !

Maailmanmestari Marcus Grönhomille ja Timo Rautiaiselle, sekä Peugeot-tiimille

Runo on kirjoitettu Grönholmin ja Rautiaisen ensimmäisen mestaruuden kunniaksi.

'
Jyväjemmari Suomesta, päivää.
Nykyään vähän rallia ajan.
Hyvin sujui, ei huolen häivää -
lainaan autoa paremman pajan.

Peugeot kiidätti meidät voittoon.
Tätä kyllä on harjoiteltu.
Joskus ajettu aamunkoittoon,
ajohaluja sammuteltu.

Jossain vaiheessa kirkastui hopea.
Tänä vuonna ei muut meitä voita.
Tiimi taitava, hieno ja nopea
vaikka syövätkin etanoita.

Marcus, Peugeot ja voitto - liitos
ajotaidon ja autotiedon.
Koko kansalta suuri kiitos
myöskin Timolle kunniaa kiedon.

Siniristi on nostettu salkoon.
Aamun asti me juhlien juomme.
Riemujuhlaan, kun päätämme talkoon,
ikimuistoja elämään luomme.

Mika Häkkisen mestaruuden kunniaksi.

Runo on kirjoitettu Mikan ensimmäisen mestaruuden kunniaksi

Mika Häkkiselle

Johan loppui lopulta piina.
Mika saatiin mestariksi...
Huokailevat Erja ja Tiina:
"Johan auttoi se viimeinen niksi..."

Westi Malboron niittasi katuun.
Kumit sauhuten voiton vei.
Mika uraa nyt verrataan satuun.
Ajatukset jo kotiin vei.

Elon maljan kun kuohulla koittaa,
avoin, lämmin on jokainen syli.
Suomalainen, kun maailmalla voittaa
se jo monelta läikkyy yli.

Silmät nykien vetisinä
Kaunein nousee korkeimmaksi.
Lipun noustua Ville ja minä -
jokos pannaan tupakaksi...

Jouluruno

Isäntä kuusen kun tupaan nakkas,
emäntä rosollin pieneksi hakkas.
Katseli kuusta ja aatteli tovin:
"Oksaton ruipunen kuuses on kovin."

Tuokkonen lunta kun tupaan suli,
suutahti isäntä - Silmissä tuli !
Lakkia päähänsä porstoossa nakkas
- Emäntä vain tuvassa rosollia hakkas.

Emäntä mietti: "Jo, johan on kumma,
pienestä suutahti isäntä tumma."
"Suuttuiko todella ?", emäntä luuli.
Tallilta tuhinan, äyskinnän kuuli.

Navetan luukusta talikko puhki.
Isäntä äreissään ruumassa huhki.
Miettien seuraansa kaipaaville:
"Lähdenkö pukiksi naapurille?"

Illalla töiden ja askareen takaa.
Isäntä tupaan - Jo emäntä makaa
pyytäen lauteelle laveammalle
isäntää viereensä vällyjen alle.

Lapset jo sängyssä; joulusta unta.
Isännän saappaista tupaan lunta.
Ennen kuin tuokkonen tupaan suli,
pirttiin lämpöiseen Joulu tuli!

Mika Myllylälle Lahden kisojen loistavan menestyksen johdosta.

Maailmanmestarille

Suu piukkana kulkien vasten tuulta.
Sylki valuen pitkin alahuulta.
Se suossakin möyrii ja suurta uraa
se polkee ja polkee ja polutkin kuraa.

Mikä meteli, räiske on kesäyössä.
Se sauvoen melskaa. Reikiä vyössä
vain ähkien kiristää tiukemmaksi,
kuin peljäten tekonsa niukemmaksi.

Talven tullen se sukset jalkaansa naulaa.
Ja sukset jalassa vaimonsa kaulaa
yösydännä käydä voi koittamassa.
Missä milloinkin on kisansa voittamassa.

Kunnon parhaan se oikeaan paikkaan säästi.
Ja vaikka ei aina niin tyylikkäästi.
Niin sittenkin voittoja haltuunsa kyhää.
…siinä sisussa on jotkin pyhää !

Hyvän hetkellä paljon on kavereita.
On juhlia, kutsuja, kokkareita.
Ei seuraus kai pienin oo - kukaties.
On taas tosi komiaa olla suomalainen mies !

Kiitos hienoista hetkistä !

Karpaaseille ja muille hiihtäjille Lahden kisojen Hemohes-käytön paljastuttua.

Olin lähdössä Saksaan asiakasmatkalle ja edellisenä iltana olin juuri saanut tiedon suomalaisten doping-skandaalista. Heräsin aikaisin aamulla ja kirjoitin runon.

Kun lentoasemalla odottelin koneen lähtöä, laitoin runon muutamille tutuille kannettavan pc:n sähköpostilla.. Mm. Radio Sata Turussa käytti tekstiäni vielä samana surullisena päivänä.

Jumankauta karpaasi

Jumankauta karpaasi,
löit eilen varpaasi.
Nyt suree koko Suomen kansa;
menettänyt sankarinsa, rakkaimpansa.

Tiedän, rakastit sä tätä lajia
ja suossa rämmit sauvoin kesäyössä.
Mut kuuntelitko liikaa valmentajia.
Nyt olet työtön, kiristelet reikiä vyössä.

Näin tuskasi, kun iskit sauvaa ketoon.
Mut uskoin sinuun, voimaasi ja sisuun.
Kunniasi puolesta mä suostuin vetoon.
Nulikka jos oisit, turvautuisin risuun.

Mut anteeksi saat vielä tämän kerran.
Kuin sinäkin, oon ihminen - sielu ja aine.
Kun viivymme me tääll´ vain hetken verran,
ei liian kovaksi saa käydä voittamisen paine.

Tommi Mäkiselle kannustukseksi.

Kilometrien päästä jo kuuluu kumu.
Sammalikko vapajaa.
Sorarännien ehdoton kuningashumu
tien täydeltä kapajaa.

Sora lentää ja sammalikko kummun
täyttyy kivistä.
Puut saavat harmaisen hunnun.
Mies erottuu rivistä.

Se on leppoisa, juttuja kertaa.
Ratin takan terästä.
Miehen malli - ei löydy vertaa.
Kaukaa, kaukaa muut tulevat perästä.

Se on meiltä päin - nimeltään Tommi.
Siinä on miestä ja mieltä.
Ratin takana täsmäpommi.
Hienoa olla suomalainen ja puhua samaa kieltä!

Laulu Matille kähminnän jälkeen

Sinä pikkujoulun kunniaks vaan
lattialla breikkasit.
Hikisenä jäit mua katsomaan
-pukuhuoneeseen veikkasit.

En tiennyt totuutta silloinkaan,
kun mulle systeemiäsi möit.
Vasta sormenjäljistä selville saan:
Sä minua käpäloit!

Kerto: Oi Matti, Matti, Matti miks löysin sinussa sian.
Et ollutkaan neropatti. Päästän Pirkon irti pian.

Kun lahden kisoissa illoin
pyysit juttujas hoitelemaan.
Niin en tiennyt edes silloin;
joudun sauvaasi voitelemaan.

Iltalenkille jouduin vielä
sivulatua kovittamaan.
Sä pyysit minua vielä
perhossompaa sovittamaan.

Kerto: Oi Matti, Matti, Matti miks löysin sinussa sian.
Et ollutkaan neropatti. Päästän Pirkon irti pian,

Nyt on kärsivällisyys loppu.
Uras lokaan syydettiin.
Joko tuli hätä ja hoppu.
Et maksa mitä pyydettiin.

Kerto: Oi Matti, Matti, Matti miks löysin sinussa sian.
Et ollutkaan neropatti. Päästän Pirkon irti pian.

Runo Maalaispojan hierojareissu

Hoitolaitoksesta soitettiin,
on flunssassa hieroja.
Hoitoaikaa perua koitettiin,
on ne niin kieroja.

Kun selkääni silti pakottaa,
näin iltapäivälehdestä.
Nätti tyttö Turussa ilmoittaa,
hieroo rahan edestä.

Saappaat jalasta otin aulassa,
tunsin jasmiinin hajua.
Vain minkkiturkkeja naulassa.
Mistä rahat - en tajua.

Pyysi tyttönen käymään pritsille.
Menin vatsallein - vinoon pää.
Nauroin itse omalle vitsille.
Vähän outoa jännittää.

Hän suitsukkeet sytytti tilkkoihin
ja mä yskähdin sauhusta.
Kun hän tempas housuni nilkkoihin,
mä karjaisin kauhusta.

Paidan takin ja saappaat nappasin
mä mukaan portaisiin.
Kun karkujuoksua kappasin.
En ole koskaan pelännyt niin.

Kun kerroin tästä kotona,
niin mulle naurettiin.
Jos selkäni on hotona.
Ei mua saa koskea niin.

Purin pelot halinallessa.
Vaikk' on selkäni kipuinen,
Luojan kiitos on poikuus tallessa.
Omin käsin tarkistin sen.

HULLUN METSURIN RAP

Homelite kun käyntiin pärähtää,
niin hetkessä kaatuu puu.
Hieman juurella kanerva värähtää,
tätä ei osaa moni muu.

Ryteikössä mä moton päihitän,
juoksuvauhtia rungolle meen.
Kun oman sahani käynnistän,
sata mottia päivässä teen.

Kun metsuri raivaa leimikon,
sieltä kuuluu rytinää.
Hällä raikas ja vahva olo on,
leivän päällä syö tytinää.

Isoäiti sen kertoi hänelle,
pääsee kaikista vaivoista.
Kun laittaa pateeta leivälle,
tehty lehmän aivoista.

KERTO:
Olen metsuri paras Suomen maan,
olen kunnossa kamalassa.
Ne tulee mua kohta hakemaan,
yöt vietän parantolassa.
En tiennyt, kun lapsena syötettiin
mulle hullun lehmän lihaa.
Yöksi kiinni mut sänkyyn vyötettiin,
päivät kierrän pientä pihaa.

Polttopuita mä lähdin tekemään,
otin justeerin olalle.
Miten pääsikin juttuni menemään
näin huonolle tolalle.

Kun puiston vaahteeraa karsin,
tuli poliisit paikalle.
Nyt villahousuja iltaisin parsin,
piirrän tauluja laikalle.

Minä hehtaarin suota raivasin,
tuolla kansanpuistossa.
Kättä, vesurin vartta vaivasin,
kauniin puron suistossa.

Koirat yöllä perääni laitettiin,
minut löysivät aamulla.
Paarit auki minulle taitettiin,
ja huusivat: Saa tulla !

KERTO:
Olen metsuri paras Suomen maan,
olen kunnossa kamalassa.
Ne tulee mua kohta hakemaan,
yöt vietän parantolassa.
En tiennyt, kun lapsena syötettiin
mulle hullun lehmän lihaa.
Yöksi kiinni mut sänkyyn vyötettiin,
päivät kierrän pientä pihaa.

Runo. Pieni sisilisko

Pieni soma sisilisko
jonkun toisen pikkusisko
päätti käydä kävelyllä
tikkikarvatakki yllä.

Kävellen tuo häntävisko,
pieni soma sisilisko
kulki pihaa räntäsäässä
hepokattihuppu päässä.

Nurmen pintaan iski tossu.
Tuli vastaan iso possu
Kulki eteen päätä pahkaa
Hiekka raapi vatsanahkaa..

Toisiansa tuli vastaan
tervehtien ainoastaan.
Possu tahtoi tietä antaa,
selässänsä liskon kantaa.

Lisko kiipes possun selkään,
hiljaa mene, putoon, pelkään,
jos sä liian kovin laukkaat,
kurvit kovin jyrkkään haukkaat.

Possu tietä lönkytteli
niin kuin sisko, niin kuin veli
Vastaan nousi tuulen haju,
löytyi sama rytmitaju.

Menopaikkaan loppuun asti
Matka sujui rattoisasti.
Lämpimästi lisko kiitti.
Pieni halaus tähän riitti !

Runo. Laivat suuret merellä seilaavat

Ruotsinristeilijä ajoi karille joulukuisella merellä keskellä yötä. Ihmeteltiin, miten kaikki oikein kävi.

Laivat suuret merellä seilaavat,
niissä turistit matkustaa.
Yöt diskon perällä juhlivat,
aamuun asti on hauskaa.

Sienisoossia, kermaa nakeissaan,
potut parhaat Oolannin.
Häärii henkilökunta takeissaan
myös pöydässä kapteenin.

Pikkujoulua tultu on viettämään,
nyt on juhlan tuntua.
Myöskin kapu ohjaushytissään
kääntää lisää runtua.

Myrskytuuli ei hidasta menoa,
tehty raudasta vahvasta.
Vähän trimmiin etukenoa,
lisää voimaa kahvasta.

KERTO:
Yhtäkkiä laiva tärähtää, syöksyy lattiaan astiarivi.
Mistä pirusta väylälle ilmestyi tuo suuri kiintokivi.
Alkaa kapu hiestä kastumaan ja hädissään kirkuu mikkiin.
Kuka perkule menikään kaatamaan luumukiisselin joistikkiin ! (Eng Joystick. suom huom.)

Pikkujoulua eilen vietettiin
me Turussa illalla.
Ne juhlat sitten päätettiin
täällä komentosillalla.

Ylilento yhdellä kessulla,
hänet ulos heitettiin.
Kaikki sähkövehkeet pressulla
ennen juhlia peitettiin.

Juhlan aikana intendentti
näytti "ruuvimeisselin".
Siinä monella pokka petti.
Kokki kattoi kiisselin.

Oli henkilökuntaa coolia
koolla useita tusinoita.
Juotiin pikkujoulupoolia,
syötiin puuroa, rusinoita.

KERTO: Yhtäkkiä laiva tärähtää, syöksyy lattiaan astiarivi.
Mistä pirusta väylälle ilmestyi tuo suuri kiintokivi.
Alkaa kapu hiestä kastumaan ja hädissään kirkuu mikkiin.
Kuka perkule menikään kaatamaan luumukiisselin joistikkiin !

Tuli opetus kalliilla hinnalla,
ollut voinut ois kohtalomme.
Luojan kiitos, pysyttiin pinnalla,
pysyi kuivana purtilomme.

Jos joskus muistimme hämärtyy,
koeta tieto tää uudistaa.
Kun joystick juhlissa rähmääntyy,
muista kunnolla puhdistaa.

KERTO: Yhtäkkiä laiva tärähtää, syöksyy lattiaan astiarivi.
Mistä pirusta väylälle ilmestyi tuo suuri kiintokivi.
Alkaa kapu hiestä kastumaan ja hädissään kirkuu mikkiin.
Kuka perkule menikään kaatamaan luumukiisselin joistikkiin?

Runo. Urheilusunnuntai

Taivas penkkiurheilijan
-sitä odottaa alati yhä.
Vavisuttaa sydänlihan
yleisurheiluformulapyhä.

Kylmää olutta täynnä jääkaappi.
Maku huurteisen viedä voi kielen.
Vaikk on pihalla ruosteinen Saappi
vauhdin hurma valtaa mielen.

Palaa kumi ja rauta liitää.
Engelsmanni jo kärkeen kiikkuu.
Eka mutkaan nuolena kiitää,
perkeleitä jo mielessä liikkuu.

Loppusuora kun edessä aukee.
Ei päättynyt voittoisasti.
Tuli hopeaa -jännitys laukee.
Nyt otetaan pohjaan asti.

Mutta illalla uusi on koitto.
Siellä Selesni, päkley ja Aki.
Kisaan käydään mielessä voitto.
Revanssia jo formulaan haki.

Mies karjuu ja keppi lentää!
Raju kilpa jo voimat kitkee.
Keihään kaarena aatos entää.
Joku voihkien maassa itkee.

Lähes viimeiseen kierrokseen saakka -
lisää kaljaa jo kaapista haki.
Heitto lähtee ja putoo taakka.
Tulee voitto - jumankauta Aki.

Olohuoneen sohvalla huomaa.
Henki tasoittuu kamppailusta.
Vähän ruokaa ja lisää juomaa.
Taivaan kiitos urheilusta !

Runo. Aurajoen miesten ruokatouhut.

Mietti miehet porukalla
Auranlaakson alavalla,
Miten ruokaa maistuvaista
illaksi sais ilman naista.

Yksi tölmäs lihatiskiin.
Konjakkiin ja mallasviskiin.
Päättivät he paistin kastaa
Mausteena vain koivuvastaa.

Tuhersivat iltayöllä
Patalaput, essut vyöllä.
Kostuketta valelivat
Kylmin sormin palelivat.

Käänsi joku päälle kaasun.
Toinen iski tulta - praasun.
Kolmas työnsi paistin uuniin -
Odotellessa taas duuniin.

Höyrystyivät mausteviinat.
Räjähti kuin putkimiinat.
Paisti lensi - joku näki
Kuusen latvaan niin kuin käki.

Aurajoella suru tuli:
Lihat sekä viinat suli.
Keittohella meni rikki -
Taisi olla vikatikki.

Mietti miehet pienen tovin;
Vaikealta tuntui kovin
Omin avuin - yksi huokaa -
laittaa hyvää iltaruokaa.

Mitä tästä oppi herrat ?
Muistuu mieleen monet kerrat.
On se aivan turhamaista
Yrittääkään ilman naista !

Runo. On Jouluyö

On jouluyö ja pukin lahjapajaan
hiljaisuus on tullut ylle maan.
Tontut vetäytyneet talvimajaan,
pukki tekee vielä kierrostaan.

Tunnin tarkkuudella joulumuori tietää,
milloin miesi rakas palaa reissultaan.
Pienet epämukavuudet helppoa on sietää.
Tuohan lahjat ilon koko maailmaan.

Yht' äkkiä jo näkyy punakuonon pää.
He saapuvat ja pukki reessä makaa.
Vasta monen tunnin päästä - huono sää
-heitä odotettiin kotiin matkan takaa.

Joulumuori oikoi mutkat tukassaan.
Miten pian jo pukki saapui tänne kotiin?
Ja kiireessä hän laittoi tuohisukassaan
kananmunia pukille kuumaan totiin.

Lahjat valaisevat yöllä maata tummaa.
Vuosisadat ollut on se pukin työnä.
Jotain korvatunturilla hyvin kummaa
tapahtumaan pääsi sinä jouluyönä.

Ja lahjan kauniin myöskin joulumuori saa.
Tali tallin kynttilässä maahan valuu.
Jo muorikin näin alkaa hieman hahmottaa,
mi syy on ollut; pukin äkkipaluu.

Siks niin nopeasti kotiin pukki kiilasi.
Jääkeliin, kun hän poron kengitti.
Hän karvat suki sekä sarvet viilasi.
Keuhkoon vahingossa pölyn hengitti.

Hellekesä yllättää

Kesä-mies kun heräsi hikineen,
hän huomasi nyt on kuuma.
Sulaa kattohuopakin pikineen.
On kesä ja onnen huuma.

Hän ryntäsi kaapille pukemaan.
Lyhythihaista raitapaitaa
Lähti nuorisoseuraa tukemaan
ja kaljaterassiaitaa.

Ensimmäinen kun kurkusta solahti,
jo unohtui maailma julma.
Kesä riemuineen tajuntaan kolahti
kostui miehen silmäkulma.

Suomalainen rakkaudentunnustus

Kun isäntä illalla tallissaan hevoskauroja hummalle heitti
hän kutinaa tunsi pallissaan, kesäpaita vain puoliksi peitti.
Saunan piipussa tuli jo sammuili, pihapuskaan painui savu.
Lehmät pellolla märehti, ammuili, tuoksui liiterin pihka ja havu.

Ehti emäntä lauteille kylpemään, lämpö leppeä kiukaan kiersi.
Känsät kovat jo kohta pehmenemään, heinähanko pellolla hiersi.
Käsivarsillaan vahvoilla vierelle toi saavin vettä ja vihdan tuoreen.
Ja niin isäntä emäntää vihtoi, oi. Nousi hehku ulkokuoreen.

Käsi karhea saippuaa kiikutti vasten ihanan emännän selkää
Jo ajatus isäntää liikutti, tämä mies ei hellyyttä pelkää.
Ja niin kuin vain kesäsaunassa voi, kaksi hahmoa yhteen suli .
Iltalinnun laulu kaukana soi, hiipui tummaksi kiukaan tuli.

Kauan hiljaa saunalla istuivat, kesäyön valo kestää pitkään.
Ei sanoja lausuttu, kaivattukaan, sitä hetkeä kuvaa ei mitkään.
Sitten nousevat tupaan päin lopulta, sanat rakkauden isäntä, että:
"Kun haet lehmiä niityltä aamulla, ojanreunas on lähteessä vettä."

Lopuksi.

Kiitos lukijani.

Kuten näet, ympärilläni on sattunut kaikenmoista ja olen kirjannut tunnelmia ja ajatuksiani ylös.

Kannatan sananvapautta ja pilkkaan mielelläni kaikkea mikä liikkuu. Kirjoittaminen on minun tapani päästää höyryt pihalle.

Seuraava tavoitteeni on kuvakirjan tekeminen. Olen opetellut valokuvausta. Ehkä noin 10 vuoden kuluttua minulla on aineisto kasassa.

Kiire ei ole.

Ylös